Puolustusministeri Jussi Niinistö kirjoitti (12.2.) suomalaisten SS-sotilaiden lähtökohtaisesta syyttömyydestä vaikka heidän osallistumistaan sotarikoksiin pidetään uusimman tutkimuksen valossa hyvin todennäköisenä.
Kansanedustaja Erkki Tuomioja ihmetteli jo 15.2, miksi pääministeri ei ota lainkaan kantaa:
– Se että Niinistö lähtee tällä lailla vetämään maton selvityksen alta, herättää jo kansainvälistä huomiota. Hän mitätöi sen hyvän työn mitä hallitus on ollut tekemässä teettämällä tämän SS-selvityksen. Hän on ainoa hallituksen jäsen, joka on kommentoinut asiaa ja hän on tehnyt sen tällä tavalla, Tuomioja kommentoi.
Jussi Niinistö on myös halventanut tiedustelulakeja kritisoineita asiantuntijoita ”perustuslakitalebaneiksi” (US, 19.2.).
Neljä oppositiopuolueen puheenjohtajaa on laatinut avoimen kirjeen pääministeri Juha Sipilälle. SDP:n Antti Lindtman, vihreiden Krista Mikkonen, Vasemmistoliiton Aino-Kaisa Pekonen ja Ruotsalaisen eduskuntaryhmän Thomas Blomqvist pyytävät että:
”…hallitus pääministerin johdolla tässä kohti ottaa selkeästi kantaa siihen, onko puolustusministeri Niinistön toiminnalla ja kannanotoilla pääministerin ja hallituksen hyväksyntä.”
————————————————————————————————————-
(LISÄYS ARTIKKELIIN 22.2, klo 09.30:
Eduskunnan kyselytunnilla (21.2) Sipilä sanoi, ettei pidä Niinistön perustuslakiasiantuntijoiden nimittelyjä viisaina, hän ei yhdy Niinistön mielipiteisiin eivätkä ne edusta hallituksen kantaa.
Niinistön puheista on tehty kantelu oikeuskanslerille, joka Sipilän mukaan tutkii onko sananvapauden ja arvokkaan käytösten rajoja rikottu. Vasta oikeuskanslerin johtopäätösten perusteella Sipilä sanoi aikovansa toimia.
Pääministeri ilmoitukseen, ettei hän sitä ennen aio ryhtyä toimenpiteisiin, reagoitiin salissa kohahduksella ja vastalauseilla. (21,2, Yle Areena)
——————————————————————————————————–
Avoin kirje pääministerille:
Arvoisa pääministeri Sipilä
Hallituksenne puolustusministeri Jussi Niinistö on lyhyen ajan sisään esittänyt julkisuudessa kannanottoja, jotka milloin kyseenalaistavat eduskunnan toimintaa perustuslain valvonnassa, milloin hyökkäävät historiallisen tutkimuksen kimppuun, kun se ei tuota puolustusministeriä itseään miellyttäviä tuloksia.
Puolustusministeri Niinistö on hyökännyt näkyvästi eduskunnan päätöksiä sekä eräitä valtiosääntöasiantuntijoita vastaan, kun puhemiesneuvosto päätti ottaa käsiteltävänä olevan tiedustelulainsäädännön perustuslain mukaisuuden vielä kertaalleen tarkastettavaksi. Blogissaan 19.2.2019 Niinistö pyrkii hyvin selväsanaisesti puuttumaan eduskunnan toimintaan ja siihen, miten perustuslainmukaisuuden valvontaprosessi eduskunnassa toimii sekä käsittelee hyvin henkilöön käyvällä ja asiattomalla tavalla erityisesti yhtä nimeltä mainitsemaansa perustuslakiasiantuntijaa. Käytännössä Niinistö ohjeistaa eduskuntaa, että tiedustelulait pitäisi viedä läpi välittämättä siitä, että mainittujen valtionsääntöasiantuntijoiden lisäksi mm. oikeuskansleri on ilmaissut huolensa perusoikeuksien turvan toteutumisesta tiedustelulainsäädännössä.
Puolustusministerin ja hallituksen kuuluu hyväksyä se, että ministeriöissä valmisteltua lainsäädäntöä käsitellään eduskunnassa ja myös sen perustuslainmukaisuus ja asianmukaisuus tarkistetaan ja arvioidaan huolellisesti. Ministerin valtuuksiin ei kuulu ohjeistaa eduskuntaa siitä, miten hänen ministeriönsä valmistelemaa lainsäädäntöä pitää käsitellä. Näin toimimalla puolustusministeri Niinistö astuu vakavasti ministerinasemansa ulkopuolelle ja asiattomalla käytöksellään myös halventaa arvokasta ministeri-instituutiota.
Puolustusministeri Niinistö on myös blogissaan 12.2.2019 ottanut kantaa kansallisarkiston 8.2.2019 julkaisemaan ja valtioneuvoston tilaamaan selvityksen Waffen SS:n Wiking-divisioonassa vuosina 1941-1943 palvelleiden suomalaisten sotilaiden osallisuudesta SS-joukkojen rikoksiin. Niinistö kommentoi selvitystä ilmoittaen pitävänsä epäoikeudenmukaisena, että suomalaisten SS-miesten päälleen heitetään ”epäilyksen varjo ilman todisteita”. Niinistön vaatii, että historiantutkimuksessa pitäisi noudattaa ”syytön kunnes toisin todistetaan”-periaatetta.
Puolustusministerin suututtaneessa selvityksessä on kyse historian tutkimuksesta, ei sotarikosoikeudenkäynnistä tai kenenkään yksilön syyllisyyden tai syyttömyyden selvittämisestä. Tällaista historiallista tutkimusta pitää voida länsimaassa tehdä ja sen tulokset pitää voida kertoa julki silloinkin, kun ne eivät ole miellyttäviä tai niistä ei saada vastauksia kaikkiin kysymyksiin. Puolustusministerin kannanotosta on vaikea löytää muuta varsinaista sisältöä kuin, että Niinistö ei olisi halunnut selvitystä tai sen tuloksia, koska ne eivät vastaa hänen henkilökohtaisia mieltymyksiään. Puolustusministerin julkinen kannanotto toisen maailmansodan aikaisten tekojen tutkimista vastaan on tällaisena erittäin ongelmallinen. Se tulee väkisin noteerattua myös ulkomailla ja uhkaa asemoida Suomea sellaisten valtioiden joukkoon, joissa tällä hetkellä kaunistellaan toisen maailmansodan aikaista historiaa.
Suomen parlamentaristisessa järjestelmässä ministerin kuuluu nauttia eduskunnan luottamusta, ei päinvastoin. On kestämätöntä, että ministeri pyrkii puuttumaan eduskunnan toimintaan erityisesti perustuslainmukaisuuden arvioinnin osalta. Samoin on kestämätöntä, että ministeri pyrkii puuttumaan historian tutkimukseen. Ministeri ei tällaisia kantoja ottaessaan voi olla yksityishenkilö, vaan hänen sanomisiaan väkisin punnitaan ministerin ja valtioneuvoston jäsenen kannanottoina niin Suomessa kuin ulkomailla. Siksi pyydämme, että hallitus pääministerin johdolla tässä kohti ottaa selkeästi kantaa siihen, onko puolustusministeri Niinistön toiminnalla ja kannanotoilla pääministerin ja hallituksen hyväksyntä.”
