Itselleni on aivan uusi tilanne se, etten taivu vastustamaan sitä, että vasemmistoliitto on menossa hallitukseen huolimatta niistä ongelmista, joita hallitusohjelmassa on. Oikeistolla oli aivan tipalla, että se olisi saanut eduskuntavaaleissa voiton ja jatkanut ammattiyhdistysliikkeen ja sosiaaliturvan tuhoamista. Tässä tilanteessa ja Sipilän hallituksen kokeneena, ilmapiiri kannustaa hyväksymään, melkein mitä tahansa, kunhan ei vanhan jatkoa.
Agendan muutos, se ettei demarijohto ole niellyt leikkausten välttämättömyyttä, ettei meitä kehoteta vastuulliseen talouspolitiikkaan jne, tämä on valtava ideologinen ja poliittinen muutos, joka voi enteillä todellistakin käännettä. Käänteen hetken muutokset ovat aina alussa hitaita, eikä kaikkea saa.
Tiedän, että ammattiyhdistysliikkeessä ollaan oltu huolissaan jäsenkadosta ja perussuomalaisten noususta, tämä on sekä Rinteen nousun että agendan muutoksen taustalla, näin otaksun. Kansainväliset kokemukset äärioikeistolaisen liikehdinnän kasvusta suhteessa austerityyn/ uusliberalismiin on ehkä ymmärretty nyt paremmin kuin 1990-luvun hallituksissa. Jos Suomessa halutaan muuttaa agendaa pois uusliberalismista, totta kai sellaista tulee tukea.
Toisaalta vasemmistoliiton/skdl:n kannatus on aina laskenut hallituskauden jälkeen, jopa hienojen saavutustenkin jälkeen. Tietenkin sitä kaikkien näiden vuosien jälkeen pelkää, mitä seuraava kausi voi tuoda tullessaan, jos punavihreiden nyt saama niukka enemmistö katoaa, mihin aiemmat kokemukset viittaisivat. Leon Blumin kansanrintama Ranskassa enteili äärioikeiston nousua ennen toista maailmansotaa ehkä kuuluisimpana esimerkkinä voimattomuudesta.
Näimme myös, miten taitavasti oikeistolehdistö ajoi perussuomalaisten voittoa tarttumalla pieniin lihavero ym. lipsahduksiin, joten tiedämme, mitä on odotettavissa. Tulevat vuodet ovat siis äärimmäisen vaativia ja tulenarkoja ja Vasemmistoliiton nuorelta johdolta vaaditaan sellaista viisautta ja taitoa, joka tuntuu lähes epäinhimilliseltä. En kadehdi heidän asemaansa ja aion kaikin mahdollisin tavoin yrittää tukea heitä. Myös olemalla joskus yksityispostissa kriittinen.
Kun voin kuvitella, miten tavattoman väsyneitä kaikki poliittiset aktiivit ovat kaksien vaalien ja hallitusneuvottelujen jälkeen, niin nyt kaikki turha kärjistäminen rakentaa sellaisia railoja, jotka saattavat muuttua syviksi kuiluiksi, tämän olen ammattiliitossa oppinut.
Vasemmistoliitto ja sosialidemokraattinen puolue tarvitsevat nyt kaiken mahdollisen tuen, avun mitä heille voidaan antaa. Ja kunhan pahin väsymys ja voimakkaat emotionaaliset tuntemukset ovat rauhoittuneet, toivon että liikkeiden johtajat rakentavat hyvät kanavat työpaikoille ja yhteisöihin, niin että sataprosenttisen varmasti tuleva kritiikki pysyy liikkeessä, sitä kuunnellaan ja siihen reagoidaan eikä kaunistelua, tukahduttamis- tai erottamistoimenpiteitä tulla näkemään.
- Filosofian tohtori Päivi Uljas on historiantutkija, ay-toimihenkilö ja kansalaisliikkeiden aktivisti.
- Kai Hirvasnoron arvio Päivi Uljaksen teoksesta ”Kun Suomi punastui” (KSL ja Into Kustannus, 2010).
