20 vuotta sitten Naomi Klein oli tuntematon noin 29-vuotias kanadalainen, joka osui No Logo-teoksellaan niin ajanhermoon, että siitä tuli globaali bestseller. Mukaansatempaavasti Klein havainnollisti, kuinka globaalit suuryritykset olivat siirtyneet tavaroiden valmistamisesta ihmisten koko elämäntapaa leimaavien mielikuvien brändäämiseen.
Logot ovat näiden kuvitteellisten elämäntapojen tiivistymiä ja kun mainontaa alettiin teoksen mukaan kohdistaa lapsiinkin paljon entistä voimallisemmin, niin näytti siltä kuin ihmisistä haluttaisiin muokata eräänlaisia pintapuolisia bränditoteemeja.
Toimittaja Dan Hancox antaa (11.8.) lukuisia esimerkkejä brändien levittäytymisestä laajassa Guardianin artikkelissaan: No Logo at 20: have we lost the battle against the total branding of our lives?
Toimittajan puhelimitse haastattelema Naomi Klein sanoo, kuinka parikymmentä vuotta sitten vain tunnetuimmat julkkikset brändäsivät itsensä. Mutta nyt itsensä tuotteistaminen ja myyminen on lähes universaali ilmiö.
Kleinin sanoo uusliberalismin luoneen pätkätyömarkkinoillaan jatkuvan epävarmuuden, joten nuoret näkevät itsensä brändäämisen ainoana väylänä pyrkiä edes jonkinlaiseen taloudelliseen turvallisuuteen.
Klein on huolestunut kehityksestä, koska se estää solidaarisuutta. Brändit eivät tee yhteistyötä – ne on rakennettu olemaan itsekkäitä ja omistuskeskeisiä.
Sosiaalinen media mahdollistaa jatkuvan itsensä brändäämisen, mutta samalla käyttäjät lahjoittavat suurille teknologiayrityksille ilmaiseksi itsestään loputtomasti tietoa. Näiden yritysten koko liikeidea perustuu lypsämiseen, ihmisten ilmaistyöhön ja Klein sanoo uskovansa, että seuraavat suuret taistelut käydäänkin informaatiosta. Hän näkee Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaiden puheissa olevan jo useita signaaleja, jotka ennakoivat muutosta.
- Mikael Kallavuo
