Kolumnissaan tietokirjailija Jani Kaaro kritisoi viime maaliskuussa, kuinka harhaanjohtavasti yritysten on kuulutettu auttavan julkista sektoria ”postista vanhustenhuoltoon ja junista lastensuojeluun”. (Yle, 3.3.19.)
Hoivabisneksen skandaaleista Jani Kaarolle tuli mieleen tarina Yhdysvalloista, jossa kysyttiin minkä arvoinen on musta työtön mies slummissa?
”Vastaus: Ei minkään arvoinen. Hän on yhteiskunnalle kuluerä. Mutta jos saat hänet pikkurikkeestä yksityisvankilaan, hänelle voidaan laskea arvo. Nyt hänellä voi nimittäin tehdä rahaa.”
Kaaro toteaa, siinä olevan aikamme kuva loogisessa päätepisteessään.
Kaaron kolumni valaisee hyvin ongelmaa, jossa hoiva-alan suuryrityksiä johdetaan etäisten osakesalkkujen voittoprosenttien mukaisesti ja hädänalaisten kurjuudesta luodaan rahastuskohteita.
Suomessa kansainväliset sijoitusyhtiöt hoitavat vanhuksia tavalla, joka tuottaa jatkuvasti surullisia uutisia. Ikäviä tietoja on alkanut kuulua myös lastensuojelusta, josta enää viidenneksen siivu on julkisessa omistuksessa. (Yle, 11.19., Hoivabisneksestätutut terveysjätit vuolevat miljoonia huostaanotetuilla lapsilla.)
