Osallisuus-Media julkaisi (19.12.) artikkelin Sipilän hallituksen käynnistämästä strategisesta tutkimusohjelmasta ”Tasa-arvoinen yhteiskunta”(EGUA) , jota professori Olli Kangas vetää.
Strategisessa tutkimuksessa on valmistettu ratkaisukortteja päättäjien, median ja yhteiskuntakehityksestä kiinnostuneiden käytettäviksi.
Hyvinvointi ja perusturva -osiossa on 14 ratkaisukorttia, joista tässä esitellään kolme.
Kortti 1. Suomalainen perusturvajärjestelmä kaipaa uudistamista
Tutkimusohjelma ehdottaa seuraavia ratkaisuja:
Perusturvan tasoa pitäisi korottaa, jota entistä harvempi kotitalous joutuisi turvautumaan tilapäiseksi tarkoitettuun toimeentulotukeen. Näin voitaisiin supistaa tuloloukkuja. (Ks. BIBU)
Julkisiin palveluihin on lisättävä resursseja niin, että tarvitsevat saavat palvelut oikea-aikaisesti riippumatta siitä, kuka palvelut tuottaa. Kelan ja kuntien yhteistyötä pitää parantaa, jotta perustoimeentulon ja sitä täydentävän toimeentulontuen saanti toimii saumattomasti. (Ks. TITA)
Jos perustoimeentulon vastikkeellisuutta lisätään pitää huolehtia siitä, että kaikilla on mahdollisuus osallisuuden ja aktiivisuuden osoittamiseen. (Ks. PROMEQ)
Kommentti: Uudistamistarpeet on hyvin tarpeellisia. Perusturvan korotukseen tarvitaan lisärahoitusta. Mutta kahdella jälkimmäisen kohdalla jo hyvin suunnitelluilla käytäntöjen ja vastuusuhteiden muutoksilla voidaan päästä ainakin hyvään alkuun.
Kortti 4. Sotessa valinnanvapauden ja palveluiden integraation välillä on ristiriita
Sipilän hallituksen aikana tätä keskustelua ylläpitäneeseen aiheeseen ohjelma ehdottaa seuraavaa.
Kustannustehokkaassa palveluiden suunnittelussa keskeisiä ovat tarve ja alueelliset näkökohdat sekä palveluiden koordinaatio. (Ks. IMPRO)
Johtamista helpottavat potilastietojärjestelmien ja digitalisaation kehittäminen. Ne parantavat potilasturvallisuutta ja palvelujen laatua sekä saatavuutta. (Ks. IMPRO)
Kiinteistä palveluiden hinnoista seuraisi, että asiakkaista kilpailtaisiin laadulla. Tämä edellyttäisi, että asiakkailla olisi tieto palvelutarjoajien laatutasosta. Muutoin valinnanvapaus ei toimi tarkoitetulla tavalla. (Ks. BIBU)
Jos sote-markkinat luodaan, on kiinnitettävä huomiota henkilösidonnaisen palvelumaksun määräytymisperusteisiin. Niissä palvelujen tuottajille pitäisi olla ennaltaehkäisyyn kannustavia elementtejä. Tässä yhteydessä tarvitaan kansanterveystyön selkeyttämistä ja organisointia. (Ks. BIBU)
Kommentti: Esitetyt perusteet eivät perustele vallinnanvapautta. Koska integraation kehittäminen on keskeinen asia uudistuvissa sote-palveluissa, niin valinnanvapauden mahdolliset kokeilutkin olisi järkevää lykätä vuosilla eteenpäin. Aikaan jolloin integraatio on saatu kuntoon ja valinnanvapauden edellyttämä palvelujen osien tuotteistaminen voisi olla mahdollista.
Kortti 6. Osallisuus vahvistaa hyvinvointia
Hankkeen mukaan osallisuus vähentää sairastumisriskiä sekä tasaa terveys- ja hyvinvointieroja.
Nuorten mielenterveyttä voi edistää ja yksinäisyyttä vähentää yksilötyöllä ja työpajoilla sekä vertaistuella. (Ks. PROMEQ)
Tarvitaan nuorten aikuisten tukipalvelujen kokonaisvaltaista kehittämistä yhdessä nuorten kanssa. (Ks. ALL-YOUTH)
Pitkäaikaistyöttömille tarvitaan monialaisia räätälöityjä palveluja, joissa työttömiä tuetaan TE- ja Some -palveluilla. Ikäihmisille tarvitaan ryhmämuotoista osallistavia palveluja, jotka vähentävät yksinäisyyttä. (Ks. PROMEQ)
Riskiryhmille tarvitaan lisää osallistavaa matalan kynnyksen taide- ja kulttuuritoimintaa. Tällaisia riskiryhmiä ovat yksinelävät, yksinhuoltajat, maahanmuuttajat, työttömät ja työkyvyttömyyseläkeläiset. (Ks. Artsequal)
Kommentti: Osallisuuden todennetut monipuoliset positiiviset vaikutukset ovat uudehko asia yhteiskunnallisessa keskustelussa. Ehdotetut toimenpiteet vaativat uudenlaista ajattelua. Niiden hyväksyttävyys leviää nopeimmin onnistuneiden laajojen kokeilujen myötä myös niiden keskuudessa, jotka suhtautuvat torjuvasti yhteiskunnan antamaan tukeen.
Hyvinvointivaltion vaalimisen näkökulmasta esitetyt toimet lisäävät luottamusta, inhimillisyyttä ja edistävät hyvän kehän pyörimistä.
Juha N.
