Eräs, suorastaan virallisen totuuden myytti näyttää olevan, että suomalainen hyvinvointivaltio olisi syntynyt ns. kolmikantasysteemin rakentamana. Tämä myytti ansaitsee kriittistä tarkastelua.
Kokoomuksen kannatus oli vielä 1960-1970 -luvuilla noin 11 prosenttia ja maata hallitsivat punamullat, joihin kokoomuksella ei ollut asiaa. Niin peruskoulu-uudistus, kansanterveyslaki, kuin monet muutkin hyvinvointivaltion peruspilarit ovat syntyneet kokoomuksen vahvasti vastustaessa, ei suinkaan tasapanoisessa kolmikantaprojektissa.
Kolmikanta tarjosi silloin kauppaneuvoksille vaikutusmahdollisuuksia, joilla yrittää torpata eduskunnan sosiaalista lainsäädäntöä eikä kokoomukselle tai kauppaneuvoksille pidä vapaaehtoisesti tarjota hyvinvointivaltion rakentajan roolia.
Monet prosessit olivat muutenkin ristiriitaisia, mm. yleissitova työehtosopimusjärjestelmä syntyi huolimatta SAK:n vastustuksesta jne. Nyt kun vasemmiston kannatus on heikkoa ja keskustapuolueen perinteinen pienviljelijäsiipi hävinnyt ja puolue on siirtynyt hyvin oikealle, kolmikantayhteistyö on tarjonnut kenties vasemmistopuolueille ja ay-liikkeelle sellaisia vaikutusmahdollisuuksia, joihin parlamentaarinen kannatus ei yllä.
Ilmeisesti siksi etenkin sosialidemokraatit näyttävät nyt rakentaneen kolmikantaisesta sopimusjärjestelmästä eräänlaisen utopiamyytin, jossa muka aiemmin työnantajat olisivat yhteistoimin olleet parantamassa kansalaisten asemaa ja nyt jostain syystä käyttäytyvät huonosti. Vastaavasti oikeistopiirit ja vuorineuvokset ovat vuorostaan hylkäämässä kolmikantaa, koska arvelevat poliittisten voimasuhteidensa avulla saavansa parempia tuloksia eduskunnassa ja vapaalla sääntelemättömällä kilpailulla työmarkkinoilla.
Itse näen, että työpaikkojen työntekijöiden, ay-liikkeen ja vasemmistopuolueiden oma toiminta, aloitteellisuus ja hyvä organisointikyky, voima ja uskallus tuovat ne mahdollisuudet, joilla saadaan kulloisessakin tilanteessa ihmisille parempaa elämää. Työnantajien ja oikeistopiirien halu suostua kansalaisia hyödyttäviin ratkaisuihin riippuu aina siitä, onko heidän pakko ja siitä vasta alkaa tinkiminen ja neuvottelut.
- Filosofian tohtori Päivi Uljas on historiantutkija, ay-toimihenkilö ja kansalaisliikkeiden aktivisti. Yllä oleva kirjoitus on julkaistu aikaisemmin Uljaan Facebook-sivulla, otsikko on toimituksen laatima.
