Jotta Suomi pääsisi hiilineutraalius tavoitteeseensa vuonna 2035, niin tarvitaan monenlaisten toimien lisäämistä. Yhteiskuntapolitiikan professori ja ilmastopaneelin jäsen Marja Järvelä kirjoitti elokuussa 2018 blogin ”Kuluttajista ilmastokansalaisiksi”. Siinä hän esitteli vuonna 2016 tehtyä tutkimusta, jossa tarkasteltiin kansalaisten osallistamista ilmastohankkeisiin. Kuluneena neljänä vuotena tarve käyttäytymisen muuttamiseen on tullut entistä akuutimmaksi ja siksi on kiinnostavaa katsoa tutkimuksessa löydettyjä ehtoja.
Järvelän mukaan ihmiset olisi syytä nähdä kuluttajien sijaan kansalaisina, jotta syntyisi osallistuvampaa otetta ilmastotekoihin. Tutkimuksessa löydettiin osallistamiselle kolme ehtoa, jotka edistävät kansalaisten sitoutumista ilmastotekoihin.
- ”Ensinnäkin osallistamisen tulee olla oikeasti vuorovaikutuksellista. … Toisaalta kuulemisen voi myös toteuttaa edustuksellisesti.” Siksi esim. järjestöjen, täytyy kertoa jatkuvasti jäsenilleen miten pyrkivät vaikuttamaan.
- ”Toiseksi on selvitettävä, miten kansalaisia innostetaan osallistumaan.”
- ”Kolmanneksi selvisi, kuinka tärkeää on osallistumisen kokemuksellisuus. Sosiaali- ja terveyssektorilla monet toimijat ovat puhuneet jo parin vuosikymmenen ajan osallisuudesta osallistumisen yhteydessä.”
Varsinaisena haasteena on pitkäkestoinen osallisuus. Kansalaisten pitää kokea olevansa ilmastotoimista neuvoteltaessa todellinen osapuoli, jolla on myös vastuu asioista. ”Aito yhteys todellisiin vaikuttamisen kanaviin on ensiarvoisen tärkeä”, Järvelä toteaa.
”Uudenlainen, osallisuutta edistävä ilmastokansalaisuus edellyttää, että kehitetään kanavia, joissa ei virtaa pelkkiä mielipiteitä vaan vuorovaikutusta ja joissa tieteellisellä tiedolla ja kestävillä hyvinvointitavoitteilla on keskeinen asema.” kirjoittaa Järvelä.
Ilmastokansalaisille omia raateja
Kansalaisraatien käyttö ilmastopäästöjen alentamiseksi voisi olla oivallinen väline. Olennaista on valita raateihin monenlaisia ihmisiä, joille esitetään ymmärrettävästi tutkimustietoa uudesta innovaatiosta tai säästötoimesta. Raadin keskustelut tulee näyttää tiedotusvälineissä ja loppuarvio tulee julkaista näyttävästi.
Suomeen kansalaisraateihin on saatu ideoita muun muassa 1980-luvun tanskalaisista teknologiaraadeista. Tosin Suomessa kansalaisraateja on käytetty aika vähän. Valtioneuvoston kanslialla on ”Kestävän kehityksen kansalaisraati”. Toista kertaa toteutetun raadin tulokset julkaistiin 13.2.2020.
500 vastaajaa oli arvioinut useita kymmeniä väittämiä kahdella ulottuvuudella:
A) Onko asiantila Suomessa nyt hyvä vai huono?
B) Onko sen viimeaikainen kehitys hyvää vai huonoa.
Väitteet on sijoitettu nelikenttään, jonka lohkoille on annettu aika dynaamiset nimet: hyökkää, huolestu, vahvista ja varmista (katso linkistä).
Tuloksista ilmeni raatilaisten olevan muun muassa huolissaan Suomen kasvihuonekaasupäästöistä ja pitävän uusien autojen hiilidioksidipäästöjä liian suurina. Erityisen huolestuneita raatilaiset olivat uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien määrästä, jonka takia luonnon monimuotoisuuden korjaamiseksi on tehtävä pikaisia toimia.
Toivottavasti Sanna Marinin hallitus ryhtyy pilotoimaan uusia ja vuorovaikutuksellisia ilmastokysymykseen keskittyviä kansalaisraateja, kun haetaan suomalaisille reittiä hiilineutraaliuteen.
Kansalaisraadin toteutuksesta on yksityiskohtaisen esittely Innokylän nettisivuilla, joka on SOSTEn, Suomen Kuntaliiton ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteisprojekti.
Lähelle kansalaisraadin alkuperäistä ideaalia on päästy esimerkiksi raadissa, jossa käsiteltiin Mustasaaren liittymisestä Vaasaan.
Raadit soveltuvat monenlaisten asioiden tarkasteluun. Esimerkiksi Bioetiikan instituutti on järjestänyt kaksipäiväisen kansalaisraadin geeni-tiedosta ja -tutkimuksesta.
Juha N
