Työttömien Keskusjärjestön toiminnanjohtajana olen pohtinut koronanepidemian vaikutuksia eri kulmista.
Kriisi mittaa lujalla tavalla keskinäistä luottamusta. Valtion, kuntien ja rahalaitosten interventiolla voidaan rakentaa luottamusta ja vähentää vahinkoa. Yhdistyksillä ja vapaaehtoisilla yhteisöillä on myös tärkeä rooli vaikeassa asemassa olevien auttamisverkostoina.
Mikä tekee tästä pandemiasta niin hankalan? Ideaalisti, nopeasti leviävä epidemia onnistutaan tukahduttamaan juurilleen jäädyttämällä kaikki yhteiskunnallinen toiminta noin kolmeksi viikoksi. Lähes kaikkien pysyessä kotona epidemia tukahtuisi. Ainoastaan välttämätön palvelu, tuotanto ja kaupankäynti jatkuisivat.
Valtio takaisi välttämättömät menot ja toimitusvarmuuden. Kansalaisten välttämättömät kulutustarvikkeet olisi turvattu perustulolla. Valtion velkaantuminen olisi vähäisempää ja myös yritysten normaalitoiminta voisi käynnistyä nopeammin.
Jotkut itäaasialaisista valtioista onnistuivat tukahduttamaan koronan leviämisen epidemiaksi ja ne voivat jo jatkaa lähes normaalia liiketoimintaa. Jättiläismäinen Kiinakin löysää jo nyt rajoituksiaan ja sen yrityksille avautuu lupaavia vientimahdollisuuksia, kun Eurooppa sulkeutuu maa ja alue kerrallaan. Useiksi kuukausiksi tai jopa vuodeksi kaavaillut korona-eristykset uhkaavat näivettää liian pitkiksi ajoiksi monien länsimaiden talouselämän.
Mikäli sinä aikana ketterästi toimivat aasialaiset taloudet valtaavat uusia alueita globaaleissa arvoketjuissa, ei vanhoille toimijoille pandemian jälkeisessä kilpailutilanteessa välttämättä enää olekaan selkeää roolia.
Tähän vaikuttaa toki moni seikka ja erityisesti se, kuinka kauan finanssisektorin myllerrykset, työttömyys ja kuluttajien eristäytyminen rasittavat yrityksiä ja pankkeja eri maissa.
Suomessa elämä asetettiin talouden edelle
Suomen hallitus ja elinkeinoelämä ovat toimimassa melko viisaasti koronavirusepidemian puhjettua Suomessa. Elämä asetettiin talouden edelle. Viesti on, että ketään ei jätetä ja talous on saatava niin sujuvaksi kuin mahdollista.
Koronakriisissä taloudellisesti suurin ongelma on kiinteiden kustannusten jäädyttäminen. Jos ei ole tuloja, miten vuokrat maksetaan? Vai maksetaanko ollenkaan? Irtisanomisajat peruutetaan ja siirretään ongelma omistajille? Voisiko valtio turvata vuokrakustannukset?
Entäpä konkurssilainsäädäntö, pätevätkö nykyiset säännöt myös korona-maailmassa. Ylivelkaantuminen voi halvaannuttaa yritystoiminnan pitkäksi aikaa. 1990-luvun lamasta jäi iso kansallinen arpi.
Paljon isoja kysymyksiä, ja vastausten tarve on nopea!
Monet riskit pitkittyneestä talouden jäädytyksestä realisoituvat jo ennen kesää. Nyt punnitaan kuuluisaa suomalaista yhteiskunnallista luottamusta. Joka taho joutuu nyt joustamaan. Toivottavasti tämä ymmärretään mahdollisimman laajasti, kun eri sopimusten noudattaminen natisee liitoksissaan. Pidetään Suomi hyvinvointivaltiona.
Jukka Haapakoski
Toiminnanjohtaja
Työttömien Keskusjärjestö
