Järvenpään uuden Kinnarin koulun nettisivulla ilmoitetaan sen suunnittelun lähtökohtana olleen ”uusi ilmiöpohjainen oppiminen, jossa tilat ja piha houkuttelevat lapsia oivaltamaan, innostumaan ja oppimaan.”
Kuulostaa hienolta, mutta avokonttorimaisia kouluja kohtaan on esitetty kritiikkiä, jonka vakavuus havainnollistuu Long Playn perusteellisessa 30-sivuisessa Oppi ja rahat -artikkelissa. Toimittaja Venla Rossi kuvailee vierailukokemuksiaan Kinnarin koulussa. Ollessaan avonaisessa opetustilassa Rossi kokee ”itselleen harvinaisen tunteen: en jaksa keskittyä tarinaan”. Ohuen sermin läpi kuuluu ääniä toisesta luokasta ja aina välillä tilan takaosan lävitse kulkee eskarilaisia ja muita satunnaisia ihmisiä. (s. 7)
Koulussa eräs opettaja kertoi käyneensä Helsingin kirjamessuilla ja miettineensä sen hälyn keskellä: ”tämähän on ihan tuttua. Täysin samalta tuntuu, kun yritän meidän solutiloissa pitää tunteja.” Yläkoulun opetustilan melussa Venla Rossi ei välillä kuule opetusvideon ääntä ja toteaa kirjamessujen olevan todella osuva vertauskuva. (s. 19 ja 21, Oppi ja rahat.)
Avotila heikentää työmuistia
Avonainen koulutila vaikuttaa modernilta idealta, joka vie opetusta eteenpäin. Mutta siinä missä avotilamainen konttori voi toimia joidenkin yritysten työntekijöille, jotka halutessaan työskennellä keskittyneesti asettavat kuulokkeet korvilleen, niin yhteistä opetusta seuraaville oppilaille tilanne on aivan toinen.
Suurissa avotiloissa syntyvä melu estää opettajan ja toisten oppilaiden kuuntelun, jolloin keskittyminen vaikeutuu. Tämä on niin ilmeinen fakta, että tuntuu kuin kimaltelevat myyntiesitykset olisivat onnistuneet uskottelemaan ihmeisiin.
Ihmisen työmuistissa voi olla samanaikaisesti vain noin 5–7 asiaa. Jos on hälyä, voimakkaita sivuääniä ja keskeytyksiä, niin osa työmuistista ylikuormittuu, mikä vaikeuttaa opetettavan asian omaksumista.
Avoimilla opetustiloilla ei ole tutkimuksissakaan todettu olevan positiivista vaikutusta. Niiden hyötyvaikutus jää täysin olemattomaan vain 0,01 tehokkuuslukuun John Hattien meta-analyysissa, kritisoi eläkkeellä oleva kasvatustieteen professori Kari Uusikylä.
”… kun perusfilosofia on se, että opetus on hyvää, jos on helvetisti avointa lääniä, jossa on sohvia ja tietotekniikkaromua ja lapset hortoilevat kuulosuojainten kanssa, niin se on tosi typerä ratkaisu”, Uusikylä totesi suoraan Helsingin Sanomille (26.1.).
Miksi avotiloihin on siirrytty?
Rakennusalan toimijoiden viime kesänä julkaisemien koulurakentamisen RT-korttien esimerkeistä suurin osa on uudenlaisia avoimia oppimisympäristöjä. Avotilakoulujen rakentamisessa suomalaiset asiantuntijaryhmät ovat omaksuneet muotivirtauksia Tanskasta ja anglosaksista maista kirjoitetaan Helsingin Sanomien artikkelissa (26.1.20).
Koska kouluhallitus ei suoraan ohjeista opetusohjelmassaan avoimeen rakentamiseen, niin niiden nopeassa yleistymisessä 2000-luvun alusta lähtien lienee kyse myös säästämisestä. Avoimesti rakennetut koulutilat ovat kunnille halvempia.
Miksi asiaan ei ole puututtu? Ei pitäisi olla niin, että ensin rakennetaan lukuisia avotilakouluja ja vasta sen jälkeen pähkäillään huonosti oppivia oppilaita vaan kyllä opetuksesta vastaavien on huolehdittava, että muunneltavienkin koulujen opetustilojen äänieristys on alusta alkaen hyvällä tai erinomaisella tasolla.
Kun mahdollisesti jo tuhannet lapset ovat joutuneet kärsimään keskittymistä häiritsevistä avotiloista, niin tuntuu kuin Suomi olisi vaarassa luiskahtaa Pisa-tulosten huipulta täysin tarpeettomaan kuiluun.
MIKAEL KALLAVUO
