Kun asuu ja tekee työtä vieraissa kulttuureissa, tulee eteen kiinnostavia ja välillä myös hämmentäviä tilanteita.
Olen työskennellyt kehitysyhteistyötehtävissä Suomessa ja eri puolilla maailmaa lähes 30 vuotta, pisimpään opetuksen ja koulutuksen kehittämisessä. Aloitin Kepan (nykyisin Fingo), kehitysjoukkolaisena Sambiassa (1990–1992). Koulutin Mosambikiin, Nicaraguaan ja Sambiaan kehitysjoukkolaiseksi lähteviä. Olin YK:n vapaaehtoisena Mongoliassa. Osallistuin hankkeiden toteutukseen myös Vietnamissa ja Nepalissa.
Mongoliassa tutustuin vapaa-ajalla shamaaneihin. Keväällä kuivan kauden aikaan, seurasin shamaanien saderituaalia pyhällä paikalla. Kun palasimme Ulaanbaatariin illalla, satoi ja seuraavan päivän sanomalehdessä kerrottiin shamaanien tehneen sateen. Sade oli keväällä elintärkeää viljanviljelylle. Viikonloppuisin teimme ratsastusretkiä aroille. 2,4 miljoonan asukkaan Mongoliassa on 2,8 miljoonaa hevosta, joten ratsastukseen sai kosketuksen heti, kun saapui maahan.
Vuonna 2000 Vietnamissa, elettiin kommunististen periaatteiden mukaisesti. Se teki työstä haastavaa. Työskentelin maaseudun kehittämishankkeessa ja olin piirikunnan koordinaattorina riisinviljelyn kehittämishankkeessa suomalaisen maatalousasiantuntijan ohjauksessa.
Asuin pienessä kylässä Etelä- ja Pohjois-Vietnamin entisellä raja-alueella. Kokopäiväinen tulkki hoiti työtulkkauksen. Yritin aloittaa vietnamin kielen opiskelun, mutta opettajaa ei löytynyt moneen kuukauteen. Kylässä asui vain yksi nuorehko, englantia osaava nainen. Vähitellen selvisi syy siihen, miksi kielen opettajaa ei löytynyt. Ruotsalainen edeltäjäni oli oppinut vietnamin kielen liian hyvin ja tutustunut paikallisiin ihmisiin, jotka olivat kriittisiä hallinnon virkamiehiä kohtaan. Kerran englantia puhuva tuttuni pyysi minut kanssaan meren rannalle. Hän kertoi, ettei minun tarvitse olla huolissani. Hän oli kysynyt esimieheltäni luvan retkeen. Kun minulla oli vieraana suomalainen ystävä, esimieheni suuttui pahan päiväisesti. Jos hänen kyläänsä kutsuu vieraita, on kysyttävä lupa. Tuohon aikaan käytössä olivat lankapuhelimet. Kaikki ulkomaalaiset epäilivät, että puheluitamme kuunneltiin.
Nepalissa olin opetusalan hankkeissa kahdesti 1,5 vuotta ja olen tehnyt siellä töitä viime vuosiin saakka. Pisimmän jakson aikana Nepalissa oli käynnissä sisällissota. Luin sotauutisia sanomalehdestä puutarhan ympäröimän talon kuistilla. Ihmisiä kuoli joka päivä. Toinen asuntoni oli Boudhan alueen buddhalaisen luostarin pihapiirissä nelikerroksisessa talossa, joka oli rakennettu meksikolaisten tuella. Ennen muuttoa katsottiin reitti, miten talosta pääsee nopeasti ulos maanjäristyksen yllättäessä. Kuulin, että talo kesti järistyksen vuonna 2015, muutama vuosi lähtöni jälkeen.
Urani paras hanke, kehitti äidinkielistä opetusta Nepalissa. Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan Nepalissa puhuttiin äidinkielenä 123 eri kieltä. Äidinkielisen opetuksen hankkeeseen osallistui Nepalin kuusi hallinnollista aluetta. Alueiden kouluissa oppilaat opiskelivat Suomen hankkeen tuella, äidinkielellään kolme ensimmäistä kouluvuottaan. Muualla Nepalin kouluissa oli opetuskielenä virallinen nepalin yleiskieli. Lapset, jotka aloittivat koulun nepalin yleiskielellä, eivät ymmärtäneet opetusta ja keskeyttivät hyvin usein koulun. Hankkeen nepalilainen vetäjä sai lopulta perustuslakiin maininnan, että lapsilla on oikeus saada opetusta äidinkielellään. Hankkeen hyvistä tuloksista kirjoitettiin pariin otteeseen maan sanomalehdissä. Kuitenkin tiesimme, että useat entisen kastijärjestelmän yläkasteihin kuuluvat lapset opiskelivat yksityiskouluissa. He saivat usein opetusta englanniksi. Monet muutkin vanhemmat toivoivat englanninkielistä opetusta, koska se auttoi hyvän ammatin hankkimisessa.
Osallistuin vuosien mittaan moniin Suomen tukemiin opetusalan kehityshankkeisiin. Suunnittelin mm. hankkeen Bhutanin ja Suomen Opetushallituksen välille. Kun näin, miten Bhutanissa tuetaan kehitystä, huomasin, että ns. kehittyneillä mailla olisi opittavaa ns. kehitysmaista esim. Bhutanin kestävään kehitykseen pohjaavasta arvomaailmasta. Ymmärsin myös, että kehityshankkeita toteutettaessa me kehittyneiden maiden ihmiset voimme viedä kehitysmaihin huomaamatta arvoja, jotka eivät tue kestävää kehitystä. [*]
Päivi Ahonen viimeistelee väitöskirjaa Oulun yliopistossa Bhutanin bruttokansanonnellisuus periaatteen toteutuksesta koulujen oppiaineissa.
__________
*Päivi Ahonen: Toden maat, unen maat. Työtä ja arkea monien kulttuurien Aasiassa. Ihmisyyden tunnustajien julkaisuja 152. Ihmisyyden tunnustajat, Mänttä-Vilppula 2021. ISBN 978-952-7331-09-5.
