1. Suomen eduskunta on hakemassa Nato-jäsenyyttä nopeutetulla menettelyllä. Suomalaiset ovat olleet hyvästä syystä järkyttyneitä ja pelästyneitä, koska Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Nato-liittoutuman kannattajat käyttävät tilannetta hyväkseen ja ajavat kevytmielistä seikkailupolitiikkaa selittäen uhkarohkeasti, että tuskin Venäjä siirtymäkaudella sentään hyökkää tänne. Vaikka mahdollisuus Venäjän sotilaallisiin vastatoimiin olisi pieni, niin itse ajattelen, ettei meidän tulisi kuvitellakaan kokeilevamme hyökkääkö Venäjä oikeasti. Hiljattain törmäsin spekulaatioihin, joissa pohdittiin Venäjän kenties vähäksi aikaa valloittavan Suomesta muutaman itäisen läänin. Kukaan järjissään oleva ei voi haluta Ukrainan kohtaloa, sotaa, kuolemaa ja tuhoa Suomeen, vaikka kuinka saataisiin aseapua lännestä. Jokaisen päättäjän tulisi ymmärtää, ettei pidä ryhtyä sellaiseen seikkailupolitiikkaan, joka saattaa uhata Suomen olemassaoloa.
2. Naton liittymisprosessia on vähintäänkin vielä siirrettävä, kunnes Ukrainan tilanne selkiytyy. Kansalaisten tunnemyrskyjen hyödyntäminen keskellä vaarallisinta sotilaallista kriisiä sitten toisen maailmasodan kuvaa, miten vastuuttomasti nyt edetään. Sodan laajeneminen lisää ydinsodan vaaroja, joiden jännitteitä Suomen Nato-asemasta käytävä prosessi ruokkii.
Suomen tulisi tukea ponnisteluja rauhanneuvottelujen puolesta eikä rynnätä sodan osapuoleksi. Kiirehtimällä asetumme jokaisen Nato-jäsenen kiristyksen kohteeksi ja silti saatamme lopulta päätyä Naton ulkopuolelle maana, jonka Venäjä olettaa itselleen vihamieliseksi. Jos Ukrainaan saadaankin tulitauko ja jonkinlainen rauhantila, vähenee eurooppalaisten halukkuus Naton laajentamiseen. Elämme aikaa, jolloin mannerlaatat ovat liikkeessä, eikä kukaan osaa ennustaa tulevaisuutta. Tällaisina aikoina maltillinen varovaisuus ja odottaminen on viisautta.
3. Valtavien talouspakotteiden ja sodan seurauksena maailmaa uhkaa nälänhätä. Energian, viljan ja lannoitteiden hinnannousu aiheuttavat työpaikkojen menetyksiä ja köyhyyttä myös EU-maissa. On kuin eurooppalaiset päättäjät olisivat siinä määrin tunteidensa vallassa, etteivät he pohdi, miten kohtalokkaita ovat äärimmäiset sanktiot. Jokainen syvän laman kokenut pelkää kaikkea sitä surua, mitä työttömyys ja kurjuus aiheuttavat perheille ja yrityksille. Olemme tuhoamassa kymmenien vuosien diplomaattisten ja taloudellisten ponnistelujen tulokset. Talousromahdusten keskellä heikkenevät yhteiskuntien mahdollisuudet ilmastomuutoksen torjumiseen.
4. Vaikka onnistuisimme pääsemään Naton jäseniksi ilman hyökkäystä (tai taktisia ydinpommeja), niin pelkään, että jäsenyyden myötä Suomesta alettaisiin rakentaa uutta ”Ukrainaa” keihäänkärjeksi, jolla Nato provosoi Venäjää vieden rajan tuntumaan valtavia sotaharjoituksia. Seurauksena olisi Nato-vastaisten mielipiteiden poissulkeminen, maakuntajoukkojen kehittyminen oikeistolaiseksi vapaaehtoisarmeijaksi ja ehkä ”sijaissotiminen” (proxy war).
5. Olemme todistamassa hegemonian globaalia murrosta, jossa etenkin Kiina ja Intia ovat nousemassa. USA ja sen läntiset liittolaiset kamppailevat säilyttääkseen taantuvan kolonialistisen ylivaltansa. Suomelle tarjotaan tässä taistelussa jälleen kerran rajamaan katkeraa kohtaloa. Dramaattisten murrosten keskellä Suomen tulisi nojata tuloksia tuottaneeseen politiikkaansa, monenvälisiin kauppasuhteisiin ja sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. Nyt tulisi toimia sovittelijana ja palata siihen kansainvälisesti arvostettuun neutraaliin asemaan, jota muun muassa Olaf Scholz jaEmmanuel Macron ehdottivat Ukrainalle vielä viime syksynä ja talvella.
(Artikkelin hieman pidempi versio on julkaistu Päivi Uljaksen Facebook-sivulla 1.5.)
- Filosofian tohtori Päivi Uljas on historiantutkija ja kansalaisliikkeiden aktivisti.
