(Julkaisemme luvalla A-klinikkasäätiön tavoitteet huumausaineiden säätelyyn hallitusohjelmassa 2023–2026.)
Suomalaisten huumeiden käyttö lisääntyy ja monimuotoistuu. Ylivoimaisesti käytetyin huumausaine on kannabis, jota on elämänsä aikana ainakin kokeillut jo noin neljäsosa aikuisväestöstä. Stimulanteista käytetyimpiä ovat amfetamiini, ekstaasi ja kokaiini, vaikka niiden käyttö jää väestötasolla huomattavasti kannabista alhaisemmaksi. Huumaavina lääkeaineina käytetään etenkin lääkeopioideja buprenorfiinia ja oksikodonia sekä rauhoittavista bentsodiatsepiineja.
Huumeiden käyttö ei määritä ihmistä eikä luokittele häntä mihinkään sosioekonomiseen tai väestöryhmään. Huumeita käyttäviä ihmisiä on monenlaisia, osa on yhteiskuntaan integroituneita, keskiluokkaisia tai keskimääräistä vauraampia, osa opiskelevia, työssä käyviä ja hyvin toimeentulevia, osa syrjäytyneitä tai syrjäytymisvaarassa olevia. On perheellisiä, parisuhteessa eläviä, sinkkuja ja yksinäisyydestä kärsiviä. Huumeiden käyttö voi olla päivittäistä tai se voi liittyä tiettyihin tilanteisiin, kuten juhlimiseen tai ulkona käyntiin.
Näkyvää huumeiden käyttöä ja kauppaa tavataan eniten suurissa kaupungeissa, mutta verkon välityksellä huumekauppa ja huumeiden käytön haitat ulottuvat koko maahan. Syvällä päihdemaailmassa elävien ihmisten ohella huomio kiinnittyy nuoriin, joilla aineiden käyttö on usein hallitsematonta ja vaarallista sekakäyttöä.
Huumeiden käytöstä johtuvien kuolemien määrä on nousussa. Vuonna 2020 huumausaineisiin kuoli 258 henkilöä, joista alle 25-vuotiaita oli 76 henkeä. Huumeisiin kuolleet ihmiset ovat nuoria, keski-iältään 34-vuotiaita. A-klinikkasäätiön huumausainepoliittiset hallitusohjelmatavoitteet liittyvät ihmishenkiä säästäviin sekä sairastavuutta että haittoja vähentäviin lainsäädäntötoimiin.
Tavoite 1: Hoitoon pääsyn turvaaminen
Päihdeongelman hoidon aloitus ja hoitoketjut eivät toimi hyväksyttävällä tavalla.
Päihdeongelmissa hoitomyöntyvyys vaihtelee voimakkaasti, minkä vuoksi hoidon aloittaminen ajoissa ja psykososiaalinen tuki koko hoitoprosessin ajan ovat tärkeitä.
Hoitoon pääsy on epätasa-arvoista alueiden välillä riippumatta hoidon luonteesta. Niin vieroitus- ja kuntoutuslaitoshoitoon kuin opioidikorvaushoitoon pääsy vaihtelee eri osissa maata. Paikallisella sosiaali- ja terveystoimella on ollut erilaisia käytäntöjä laatia lähetteitä potilaiden uusintahoitojaksoille.
Erityisesti opioidikorvaushoidon aloittaminen voi kestää alueesta riippuen kuukausista vuoteen tai ylikin. Korvaushoitoprosessiin kuuluvan hoidon ja palvelutarpeen arvioinnin sekä asiakkaaksi ottamisen tulee tapahtua nopeammin. Lääketieteellisen näytön lisäksi korvaushoidolla on tutkitusti suotuisa vaikutus yliannostus- ja myrkytyskuolemien sekä tartuntatautien leviämisen ja rikollisuuden ehkäisemisessä.
Päihdepotilaiden oikeus mielenterveyspalveluihin evätään liian usein perusteetta. Päihteidenkäyttäjien oikeus mielenterveyspalveluihin on varmistettava ja mielenterveys- ja päihdehoidot tulee aloittaa tarvittaessa samanaikaisesti.
Yhdenvertainen oikeus päihdehoitoon on turvattava myös positiivisen erityiskohtelun keinoin.
Tavoite 2: Huumeiden käyttötilakokeilun alueellisesti mahdollistava lainsäädäntö
Valvotuilla huumeiden käyttötiloilla on saavutettu hyviä tuloksia kansainvälisesti. Käyttötilat auttavat välttämään yliannostuksia ja myrkytyksiä sekä niistä johtuvia kuolemia, ehkäisemään tartuntatautien leviämistä ja rauhoittamaan lähiyhteisöjä. Valvotuissa käyttötiloissa henkilökunnalla on mahdollisuus tavoittaa pistämällä huumeita käyttäviä ihmisiä ja ohjata heitä mielenterveys- ja päihdepalveluihin sekä vähäriskisempään aineiden käyttöön.
Valvotun käyttötilan perustaminen edellyttäisi hyvinvointialueen valtuuston päätöksen ja se voitaisiin tehdä määräaikaisena. Pääkaupungissa samaa menettelyä sovellettaisiin kaupunginvaltuustossa.
Käyttötiloille on tarve erityisesti kaupunkialueilla, joissa tavataan huumeiden käyttöä julkisissa tiloissa, mutta hyvinvointialueen tarpeista riippuen käyttötila voitaisiin ottaa käyttöön myös liikkuvana toimipisteenä. Oikein toteutettuna valvotut käyttötilat täydentävät päihdepalvelujen muuta kokonaisuutta.
Tavoite 3: Ainetunnistuksen mahdollistava lainsäädäntö
On mahdotonta tietää varmasti, mitä ainetta laittoman kaupan yhteydessä toimitetaan. Huumemyrkytysten ja yliannostusten välttämiseksi olisi otettava käyttöön mahdollisuus tutkituttaa huumausaine-erien sisältö.
Pikalaitteella koneellinen ainetunnistus on mahdollista suorittaa muutamissa kymmenissä sekunneissa tai muutamassa minuutissa ilman erityisosaamista, ja tarjota siten aineen hallussapitäjälle kohtalainen varmuus aineen sisällöstä. Suurempaa varmuutta edellyttävät tunnistustehtävät tulee suorittaa koulutetun laboratoriohenkilökunnan ja edistyneempien tunnistuslaitteiden avulla.
Vuosittain noin 37 000 huumausainerikoksesta 64 prosenttia kirjataan pelkästä käyttämisestä
Ainetunnistus olisi toimivinta järjestää käyttäjiä lähellä olevissa tiloissa tai olosuhteissa, joissa on mahdollisuus terveysneuvontaan ja psykososiaaliseen tukeen. Valvottujen käyttötilojen lisäksi liikkuvat päihdetyön yksiköt voisivat pitää pikalaitteita mukana ja antaa aineen hallussapitäjän suorittaa tunnistuksen käsittelemättä itse analysoitavia aineita. Vastuu aineen käyttämisestä olisi aina käyttäjällä itsellään.
Tavoite 4: Mukaan annettava naloksoni
Opioidien vasta-aine naloksoni on käytössä päihdepotilaita kohtaavassa ensihoidossa ja sairaaloissa.
Naloksonia on saatavilla myös nenäsumutteena pistettävien annostelutapojen lisäksi. Verrattain helpon käytettävyytensä vuoksi se sopii myös luovutettavaksi reseptiä vastaan opioidiriippuvuusdiagnoosin saaneille henkilöille.
Yksityishenkilöiden mahdollisuutta saada naloksonia tulisi helpottaa samalla kun lisätään sen käyttöön liittyvää ensiapukoulutusta ja oikeaa tietoa yliannostustilanteiden hoitamiseksi. Naloksoni olisi saatava käyttöön laajemmin myös muille viranomaisille, erityisesti poliisille, joka on usein ensimmäisenä paikalla. Naloksonin annostelun lisäksi potilaan on saatava elintoimintoja varmistavaa terveydenhoitoa.
Tavoite 5: Terveysneuvontatyön valtakunnalliset minimikäytännöt
Huumeiden käyttäjille suunnatun terveysneuvontatyön hyvät käytännöt on linjattava ja otettava käyttöön valtakunnallisesti. THL:n työlle on asetettava määräaika ja varmistettava käytännön päihdetyötä tekevien edustus työryhmässä. Valtakunnallisten linjausten tulisi tarjota suuntaviivat, joiden puitteissa hyvinvointialueet voivat toteuttaa terveysneuvontaa väestöpohjansa mukaisesti tarvittaessa esimerkiksi usean kunnan alueella liikkuvien yksikköjen avulla.
Rikosmerkintä käyttämisestä vahvistaa päihdekeskeistä elämäntapaa
Päihteisiin liittyvän ja erityisesti haittoja vähentävän työn materiaalin tuottamiseen on varattava resursseja terveysviranomaisille ja päihdetyötä tekeville järjestöille.
Tavoite 6: Huumeiden käytön rangaistavuuden poistaminen
Huumeista johtuvia ongelmia on pyritty ratkaisemaan säätämällä huumeisiin liittyvä toiminta rangaistavaksi. Huumelainsäädäntö käsittää huumausaineen käyttörikoksen, huumausainerikoksen ja törkeän huumausainerikoksen. Käyttörikoksessa henkilöltä löydetty huumausainemäärä on niin pieni, että se viittaa omaan käyttöön. Huumausainerikoksessa on kyse mahdollisen oman käytön lisäksi aineen myynnistä, kasvatuksesta tai maahantuonnista ja törkeän huumausainerikoksesta tekee lähinnä välitetyn tai kasvatetun aineen suuri määrä.
Vuonna 2020 kirjattiin yhteensä 37 100 huumausainerikosta, joista käyttörikoksia oli 23 800 (64 %). Käyttörikosten määrä kasvoi 12,9 % edellisvuodesta.
Poliisi tekee yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon, tutkijoiden sekä koulujen ja lähiyhteisöjen kanssa. Huumeiden käyttöön liittyvissä tapauksissa poliisi tekee myös aktiivista hoitoonohjausta.
Huumeiden käytön säilyttäminen rikosnimikkeenä on kyseenalaista ottaen huomioon rikosasian tutkintaan ja hallinnointiin vaadittavat resurssit. Huumeiden käytön rangaistavuudesta luopuminen antaisi mahdollisuuden kohdentaa poliisin ja sisäisen turvallisuuden voimavarat tarkoituksenmukaisemmin.
Asunnon ja koulutus- tai työpaikan saannin vaikeutuminen lisää syrjäytymisriskiä. Akuuteissa huumeiden käyttöön liittyvissä vaaratilanteissa huumeiden käytön rangaistavuus nostaa kynnystä soittaa hätäkeskukseen.
Rangaistavuus leimaa huumeita käyttäviä ihmisiä. Merkintä rekistereissä johtaa käytännössä huonompaan kohteluun sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, ja riskinä on, että päihdekuntoutukseen hakeutuminen ja muiden terveysongelmien hoitaminen estyvät tai viivästyvät.
Huumeiden käytön rangaistavuus tulee poistaa osana laajempaa uudistusta, jossa hoitojärjestelmää ja palvelujen saatavuutta parannetaan.
- A-klinikkasäätiön tavoitteet hallitusohjelmaan 2023–2027: huumeita koskeva sääntely, alkoholipolitiikka, rahapelilainsäädäntö sekä muihin addiktioihin ja riippuvuuskäyttäytymisen muotoihin liittyvät toimenpiteet.
