Puheet kestävämmän kulttuurin rakentamisesta ovat turhia, mikäli ne ovat jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, mitä ihmiset haluavat tai voivat arjessaan tehdä.
Arkielämän ympäristöpolitiikka
Tämän vuosituhannen alussa toteutettiin hanke, jonka tarkoituksena oli tuoda ympäristöpolitiikan tutkimukseen arjen näkökulma (Massa & Haverinen 2001, Massa & Ahonen 2006, Haverinen 2009). Saattaa olla, että hanke oli alan uranuurtajia.
Arkielämän ympäristöpolitiikan lähtökohta oli monien ympäristötutkijoiden välttämättömäksi kokema tarve, muuttaa länsimaista elämäntapaa ja kulutusmalleja ekologisesti kestävämmiksi. Esimerkkinä oli The Ecologist -aikakauslehdessä vuonna 1972 julkaistu ”manifesti aikamme ihmiselle” (A Blueprint for Survival), jossa ennakoitiin fossiilienergiaan perustuvan länsimaisen elämäntavan ajautuvan kriisiin, ellei sitä pystytä rakentamaan kestävämmälle pohjalle. Tätä vaatimusta toistettiin kansainvälisissä ympäristö- ja ilmastokokouksissa, mutta puheet eivät juurikaan muuttuneet teoiksi.
Optimistinen perusvire leimaa arkielämän ympäristöpolitiikkaa. Suuri ja nopea muutos kestävään elämäntapaan on mahdotonta, mutta pienten kulttuurisesti hyväksyttävien muutosten yhteisvaikutuksena voi ennen pitkää kehittyä nykyistä kestävämpi yhteiskunta. Puheet kestävämmän kulttuurin rakentamisesta ovat turhia, mikäli ne ovat jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, mitä ihmiset haluavat tai voivat arjessaan tehdä.
Arkielämän ympäristöpolitiikka voidaan nähdä kestävän kulttuurisen muutoksen aloittajana, kehittäjänä, testaajana, saumaajana ja tiivistäjänä. Se luo ympäristöpolitiikan toimijoille uuden areenan, jossa heitä arvostetaan ja kuunnellaan. Voidaan puhua arjen ympäristöpoliittisuudesta – siitä, että myös itsestään selvänä pidetty käyttäytyminen on valinnanvaraista ja merkityksellistä.
Kotitaloudet ovat keskeisiä toimijoita arkielämän ympäristöpolitiikassa. Päivittäin niissä valitaan, mitä syödään, millä liikutaan ja mitä tehdään jätteille. Yksilöt eivät ole ainoastaan kulutusyhteiskunnan passiivisia jäseniä, vaan he voivat myös tehdä yhteiskunnan kestävyyttä lisääviä innovaatioita, kuten pienyrityksetkin. Kansalaisyhteiskunnan liikkeet taasen uusin tavoin inspiroivat rakentamaan kestävää yhteiskuntaa. Arkielämän ympäristöpolitiikka saattaa kiinnostaa myös uusien ratkaisujen etsijöitä politiikan ja elinkeinoelämän alueilla. Vastuullinen sijoittaminen on uusi trendi, joka antaa mahdollisuuden sijoittaa omia varojaan yrityksiin, jotka rakentavat kestävämpää yhteiskuntaa,
Sosiologian klassikoiden käyttämä käsite ”sivilisaatio” tarkoittaa yhden maan, useiden valtioiden tai kansojen yhteisön kehittämää monimutkaista elämäntapaa. Viimeistään 1970-luvulla tuotiin keskusteluun näkemys, että ekologinen kriisi on kulttuurikriisi tai laajemmin sivilisaatiokriisi. Voidaan puhua myös maailmanyhteiskunnan kriisistä.
Ympäristöelämäntapa, ekologinen näkökulma
Kuinka valmiita ihmiset ovat muuttamaan elämäntapaansa säästävämmäksi ja kestävämmäksi? Kyselytutkimukset antavat tästä osviittaa, mutta voivat viedä myös harhaan. Nykyään kuuluu ikään kuin sosiaalisiin odotuksiin tähdentää oman elämäntavan ekologisuutta. Tästä tietoisena kehitettiin ympäristöelämäntavan käsite, jolla tarkoitetaan: 1) elämäntavan kytkeytymistä energian ja luonnonvarojen käyttöön ja ympäristön kuormittumiseen, 2) yksilöllisiä ympäristötulkintoja ja -tarinoita. Ympäristöelämäntapoja tutkimalla voidaan kartoittaa sekä kestävien elämäntapojen variaatio että löytää ne ihmiset, joiden arkielämän valinnat saattavat kiinnostaa laajemminkin.
Käsite arkielämän ympäristöpolitiikka on viime vuosina vakiintunut ainakin akateemiseen kielenkäyttöön ja sitä tutkitaan sekä opetetaan eri yliopistoissa Suomessa ja ulkomailla. Somesta löytyy useita keskusteluketjuja, jossa pohditaan esimerkiksi uusitutuvan energian, kuten maalämmön tai aurinkoenergian käytön mahdollisuuksia ja ongelmia. Nekin voidaan nähdä arkielämän ympäristöpolitiikan yhteydessä.
Noste – globaalien ympäristöhaasteiden Slush?
Kirjoitin Planeetan kokoinen arki –teokseen (Gaudeamus, 2022) artikkelin, jossa käsittelin arkielämän ympäristöpolitiikan kannalta tärkeitä teemoja: ilmastokysymys, ilmastoliikkeet, koronapolitiikka, Euroopan vihreä ohjelma ja syyllistymiskilpi.
Kirjoituksen päätteeksi esitin idean Suomessa järjestettävästä kansainvälisestä kestävän kulttuurin tapahtumasta, jota nimitin ”Nosteeksi” (engl. vaikkapa Rise). Sen tavoitteena on saattaa yhteen innovatiivisia aktivisteja, tutkijoita, pienyrityksiä, sijoittajia ja mediaa kaikkialta maailmasta kehittämään uutta kestävää kulttuuria. Globaali ympäristöhaaste voitaisiin Nosteessa pilkkoa pienemmiksi, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti helpommin sulaviksi innovaatioiksi. Siinä tavoiteltaisiin tieteidenvälisiä ekososioekonomisia avaininnovaatioita, jotka voisivat olla lähtökohta monille muille pienemmille innovaatioille. (Sachs 1980)
Nosteen käynnistäjänä voisi esimerkiksi olla nettisivuston kohtaamispiste, jolla päästään ketterästi liikkeelle, löydetään tärkeitä tahoja jatkokehityksen tueksi ja laaditaan toimintaohjelman luonnoksia. Tämän jälkeen olisi järkevää järjestää pienmuotoinen tapaaminen, jossa kehitetään tärkeimpiä teemoja ja kokeillaan uusia toimintamuotoja. Tämä valmistelisi maaperää Nosteen ensimmäiselle kansainväliselle tapahtumalle.
Noste voisi ottaa mallia Slushin organisaatiosta. Ne voisivat parhaassa tapauksessa jopa täydentää toisiaan, vaikka ajattelenkin Nosteen keskittyvän luomaan edellytyksiä etenkin kestävää kulttuuria rakentaville sosiaalisille innovaatioille. Noste järjestettäisiin aina keväällä, luonnon puhjetessa kukkaan.
- Ilmo Massa, Helsingin yliopiston ympäristöpolitiikan emeritusprofessori
Kirjallisuus:
Arkielämän ympäristöpolitiikka (2006). Toim. Ilmo Massa & Sanna Ahonen. Helsinki: Gaudeamus.
Goldsmith, Edward, Robert Allen, Michael Allaby, John Davoll & Sam Lawrence (1972). Vielä voimme pelastua: Tiedemiesten manifesti aikamme ihmisille. Suom. Irma-Riitta Simonsuuri. Helsinki: Tammi (engl. alkuteos 1972)
Haverinen, Risto (2006) Kaupunkilaisen elinympäristöongelma – Käsitteellistämistavat ja puuttumisen mallit (Problems in the Living Environment of Urban Residents – Conceptualisation and Models for Interference). Helsingin kaupungin tietokeskus. Helsinki (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/23458)
Massa, Ilmo & Risto Haverinen (2001) Arkielämän ympäristöpolitiikka. Esitutkimus. Suomen ympäristö 521. Ympäristöministeriö, Helsinki.
Planeetan kokoinen arki. Askelia kestävämpään politiikkaan (2022). Toim.Senja Laakso & Riikka Aro. Gaudeamus, Helsinki.
Sachs, Ignacy (1980) Stratégies de l’éco-développement. Économie et Humanisme. Paris; Éditions ouvrières.
