Pääministeri Petteri Orpon johtama hallitus on vastaamassa Suomen julkisen talouden velkaantumiseen työmarkkina- ja sosiaaliturvauudistuksin, joiden tarkoitus olisi kasvattaa työvoiman tarjontaa. Ennen kaikkea Orpon hallitus pyrkii toimillaan vaikuttamaan siihen, että työttömät ottaisivat vastaan pienipalkkaista työtä.
On kyseenalaista, kuinka tehokkaita työllisyystoimia tällaiset ovat, koska sosiaaliturvan leikkaukset eivät itsessään takaa työtä vaikka ”kannustaisivat” työnhakuun. Sosiaaliturvassa työttömien etuuksista leikataan karkeasti kuudennes.
Erityisen huolestuttavaa on, että esimerkiksi SOSTEn (14.11.2023) arvion mukaan hallituksen leikkaukset lisäävät toimeentulotuen hakijoiden määrää 65 000:lla. Toimeentulotuki on lyhytkestoiseksi tarkoitettu, riittämättömän ja byrokraattinen etuus. Sen ristiriitaiset ja päällekkäiset säännökset hankaloittavat työllistymistä ja osa-aikaisen työn vastaanottamista.
Resurssitarve tulee kasvamaan sitä mukaan, kuin hakemusmäärät hyvinvointialueille lisääntyvät. Työllisyyspalveluissakaan ei ole saavutettu koronavuosia edeltäviä toimenpidemääriä ja työllisyysmäärärahoja ollaan supistamassa, vaikka työttömyys on kasvussa.
SAK:n selvityksessä työttömien mielestä suurimmat työllistymisen esteet olivat terveys, ikä, soveltuvan kokoaikatyön puute ja palkan pienuus. Monet hallituksen säätötoimet kohdennetaan juuri työttömyyden torjuntakeinoihin: koulutukseen, terveydenhuoltoon ja työllisyyspalveluihin.
Kun hallituksen työllisyyspolitiikassa ei pureuduta työllisyyden todellisten esteiden purkuun, vaan työllistymisen edellytyksiä työttömille heikennetään ja samalla leikataan sosiaaliturvaa, on todennäköinen lopputulos pitkäaikaistyöttömyyden ja köyhyyden kasvu – mitä muuta voisi odottaa?
Jukka Haapakoski, toiminnanjohtaja
Työttömien Keskusjärjestö ry
