Viime päivinä on noussut suuri julkinen keskustelu koronaepidemian tukahduttamisesta. Mistä oikein on kysymys?
Tukahduttamisella tarkoitetaan koronavirusepidemian saamista niin vähäiseksi, että uusia tartuntoja ei enää ilmaannu tai niitä ilmaantuu erittäin vähän ja näidenkin taudinkantajien aiheuttamat jatkotartunnat voidaan eristämisellä estää. Kukapa ei tätä haluaisi?
Keinoja tähän on kaksi:
1) tiukat rajoitukset, joilla ihmisten väliset kontaktit vähenevät niin paljon, että tartunnatkin vähenevät. Tämä on eräässä mielessä ”ennaltaehkäisyä”. Tätä ovat jokseenkin kaikki maat noudattaneet alkuvaiheen jälkeen. Jossakin on onnistuttu paremmin, jossakin huonommin.
2) edellistä valikoidummin tartunnan saajiin kohdistetut toimenpiteet, joilla pyritään estämään tartunnan leviäminen. Tämä tarkoittaa taudinkantajien ETSIMISTÄ aktiivisella ja laajalla testaamisella. Sen jälkeen tartunnan saaneet eristetään, kunnes heidän kykynsä tartuttaa on mennyt ohi. Myös kaikki ne henkilöt, joihin tartunnan saaneet ovat olleet kontaktissa, pyritään jäljittämään ja määräämään karanteeniin ja testaamaan.
Ensiksi mainitun keinon huono puoli on ”poltetun maan taktiikka” (käytin tätä sanontaa eduskunnassa jo maaliskuussa). Se estää tartunnan leviämisen, mutta pysäyttää samalla yhteiskunnan, aiheuttaa massatyöttömyyden, köyhyyden ja tuhoaa talouden. Siksi jokaisella maalla on eri asteinen kiire ”avata” yhteiskuntaa uudelleen. Tilanteessa, jossa tartunnan on saanut vain pieni osa väestöä (1–3 %), tähän sisältyy suuri riski. Tartunta hyvin suurella todennäköisyydellä yltyy uudelleen.
Toinen keino on tehokas ja sitä ovat erityisesti käyttäneet SARS-epidemiasta 2002-2003 kärsineet Kaukoidän valtiot, kuten kuvasin muutama viikko sitten Singaporen osalta. Se sisältää laajan testauksen ja jäljittämisen. Suomessa on tämä keino otettu käyttöön. Testejä on nyt tehty 110 000, joka on kaksi prosenttia koko väestöstä. Saksassa ja Etelä-Koreassa vastaava tilanne oli kaksi viikkoa sitten. Niissä epidemia on Suomea edellä.
Tämän keinon käytännön toteuttamisen haasteena on ollut mm seuraavia asioita:
– testien luotettavuus
– testien, teknologian ja osien saatavuus
– jäljittämiseen liittyvän laajan ihmistyön organisointi
– soveltuvan mobiiliteknologian puuttuminen, toistaiseksi
Edellä kerrotusta huolimatta, testauskapasiteettia on onnistuttu merkittävästi kasvattamaan, mutta tavoite on vielä selkeästi nykyistä suuremmat testausmäärät. Kaikkiin edellä luettelemiini ongelmiin on myös löydetty tai löytymässä ratkaisut.
Kun olen itse aktiivisesti selvittänyt tätä testausasiaa, olen törmännyt mielenkiintoiseen havaintoon. Kaikkialla Suomessa ei terveydenhuolto ole kovinkaan innokas testaamaan nykyistä enemmän. Tätä on perusteltu mm näin: ”testasimme juuri sata henkilöä, vain yhdeltä löytyi tartunta”, tai ”emme ole laajasta testaamisesta huolimatta löytäneet tällä viikolla yhtään tartuntaa”. Tämä johtunee siitä, että maassamme epidemia on hyvin erilainen eri maakunnissa. Tartuntojen määrä esimerkiksi Helsingissä on 10 000 asukkaaseen suhteutettuna 30-kertainen verrattuna Etelä-Karjalaan. Suuressa osassa maatamme epidemia on hyvin pieni. Koko maassakin tehohoitoa tarvitsevia potilaita on tällä hetkellä vain puolet siitä määrästä, joka meillä oli 4–5 viikkoa sitten.
Entä se tukahduttaminen?
Tukahduttamisen keskeinen keino on siis edellä kuvaamani ”Testaa-Jäljitä-Eristä-Hoida” -malli. JUURI SE ON SUOMEN HALLITUKSEN LINJA! Siksi en ymmärrä, miksi täysin harhaanjohtavasti yritetään väittää, että se ei olisi hallituksen linja, vaan hallitus pyrkisi tartuntojen lisäämiseen ja sitä kautta ”laumasuojaan”.
”Laumasuoja” saavutetaan vasta rokotusten myötä. Kukaan ei halua, että Suomessa 60 prosenttia väestöstä sairastuu ja kenties 20 000–30 000 kuolee. Sehän olisi mieletöntä. Siksi Suomen hallitus tukahduttaa epidemiaa KAHDELLA keinolla: lisääntyvästi ”Testaa-Jäljitä-Eristä” keinolla ja sen lisäksi yleisillä rajoituksilla ja voimakkailla suosituksilla. Tätä tarkoittaa HYBRIDI-strategia. Kuten hybridi-auto, jossa on polttomoottori ja sähkömoottori, on hybridi-strategiassakin kaksi ”moottoria”: laaja testaaminen, jäljittäminen, eristäminen ja toisena keinoja yleiset rajoitukset ja hygieniasuositukset.
Miksi hallitus sitten ei ole ”elämöinyt” tai ”julistanut” näyttävästi tukahduttamislinjaa, vaikka käytännössä juuri sitä toteutetaan? Siksi, että kukaan ei voi tietää, saammeko me tämän virusepidemian nykyisessä kansainvälistyneessä maailmassa yhdessä länsieurooppalaisessa maassa tukahdutettua niin kauan kuin sitä – ennen rokotteen saamista – jossakin maassa vielä merkittävästi esiintyy. On realismia olla julistuksissa varovainen, vaikka tekisi juuri oikeita asioita ja niitä samoja, joita näyttävämpiä julistuksia vaativat kriitikot esittävät.
Aki Lindén
- Aki Lindén on kansanedustaja (sd.), valtiotieteen maisteri ja johtanut kahta yliopistollista sairaanhoitopiiriä.
(Kirjoitus on aikaisemmin 7.5. julkaistu Aki Lindénin Facebook-sivulla.)
