Halu palauttaa SDP Olof Palmen viitoittamalle pohjoismaiselle tielle, kulkee punaisena lankana pääministerin tuoreessa elämänkerrassa Anni Rinne – koko tarina, (Matti Mörttinen & Lauri Nurmi, Into).
Esimerkiksi kun oikeistohenkinen suuntaus oli vallalla Paavo Lipposen (sd.) pääministerikaudella, niin Antti Rinne esitti rajua kritiikkiä SDP:n Turun puoluekokouksessa vuonna 1999:
”Sosiaalisdemokraattien ja kokoomuksen käytännön politiikan välillä ei näkynyt mitään eroja. [- -] Ihmisten luottamus sosiaalidemokraatteihin ja koko suomalaisen demokratian kautta vaikuttamiseen on romahtanut”, Rinne syyllisti istuvaa puheenjohtaja Lipposta. (s. 153, Antti Rinne – Koko tarina.)
Toive saada demarien puoluelaiva käännetyksi pari piirua vasemmalle oli myös Rinteen motiivina hänen lähtiessään haastamaan liian oikeistohenkisenä pidettyä puheenjohtaja Jutta Urpilaista vuonna 2014.
Pääministerinä Rinne onkin ryhtynyt toimeen. Hänen hallituksensa on pysäyttänyt liki kolmekymmentä vuotta jatkuneet hyvinvointivaltion leikkaukset ja lähinnä vauraille suunnatut veronkevennykset.
”Antti Rinne on SDP:n vasemmistolaisin puheenjohtaja puoluetta vuosina 1987–91 johtaneen Pertti Paasion jälkeen,” kirjoitettiinkin Ylen kirja-arviossa (24.10.)
Nopeus leimaavin piirre
Yhtenä parhaimmista puolistaan Rinne pitää nopeutta. Hän valmistui liki ennätysajassa lakimieheksi ja on hoitanut tehokkaasti lukemattomia neuvotteluja työnantajien ja ammattiliittojen välillä.
Nopeus on ollut myös haitta, kun julkisuuteen on tullut kuin lonkalta heitettyjä aloitteita. Kun elämäkerrassa Rinne myöntää tiedostavansa itse tämän ongelmaksi, niin pääministerin omien tavoitteidensa kannalta olisi toivottavaa, että hän etukäteen käyttäisi avustajiensa kanssa enemmän aikaa aloitteidensa hiomiseen, jolloin niille kertyisi vakuuttavampaa yhteiskunnallista painoarvoa.
Vapaa-ajallaankin Rinne nukkuu vain viisi tuntia yössä ja lukee paljon. Hän arvioi lukunopeudekseen sata sivua tunnissa.
Elämäkerran mukaan Rinne ”ihaili 1970- ja 1980-lukujen demari-ikonia” Olof Palmea. Heillä on myös yhtymäkohtia, joita kirjassa olisi voinut tuoda enemmän esille. Nopean käsityskyvyn lisäksi kumpikin sai lähteä uralleen kohtuullisen vauraista oloista, mistä huolimatta heidän ulkoinen habituksensa ja vaatteensa ovat yleensä vaatimattomia.
Myös rasismin vastustaminen, solidaarisuuden osoittaminen ja luonnon huomioiminen ovat kumpaakin pääministeriä syvästi leimaavia piirteitä.
Ruotsalaisten kansankoti sai kiittää monesta asiasta Olof Palmea. Kuinka paljon Rinne ehti parantaa terveydenhoitoa ja koulutusta sekä vähentää syrjäytymistä ei liene kiinni niinkään hänen tahdostaan, kuin siitä lähtevätkö kansalaiset äänestämään hyvinvointivaltion palvelujen parantamisen puolesta seuraavissa vaaleissa.
(Matti Mörttinen & Lauri Nurmi: ANTTI RINNE – KOKO TARINA, 352 s., Into, 2019.)
- Mikael Kallavuo
