Viime ajat on mennyt ilmastonmuutoksen kourissa. Välillä satoi lunta reilusti ja sitten tuli tulva. Välillä myrskysi Suomen olosuhteissa tuntuvasti ja puuta kaatui taas reilusti. Onneksi myrskytuuli synnytti uuden tuulivoimaenergiaennätyksen, minkä vuoksi kahden väliaikaisesti vioittuneen ydinvoimalan aukko pystyttiin kattamaan. Bakussa neuvoteltiin ja päästiin lopulta tulokseen. Itse kävin puhumassa energia- ja ilmastoasioista Ekosäätiön ja Tekniikka Elämään Palvelemaan yhdistyksen tilaisuuksissa. Kuuntelin Bakun neuvottelijoiden raporttia netissä sekä Kalevi Sorsa -säätiön Oikeudenmukainen siirtymä -tilaisuutta Tiedekulmassa. Kirjaan tähän muistiinpanoja asioista ja tunnelmista, jotta voisin myöhemmin tarkistaa mitä ajattelin joulukuun alussa 2024.
1. Hyvä että Bakussa päästiin edes laihaan tulokseen. Kuuntelin YM:n järjestämää tiedotustilaisuutta kokouksesta. Kai Mykkänen ja EU:n erinomainen pääneuvottelija Outi Honkatukia selostivat kokouksen kulkua ja lopputulosta. Kokouksen saavutukset olivat (äärimonimutkaiset asiat yksinkertaistaen): A. Kokouksessa päästiin yhteiseen lopputulokseen ja näin YK:n alainen prosessi pysyy pystyssä lisääntyneistä geopoliittisista riidoista huolimatta. Seuraavat kokoukset ovat kesäkuussa Bonnissa ja marraskuussa Brasilian Belémissä. B. Kokouksessa saatiin lähes valmiiksi pelisäännöt viherpesua estävistä säännöistä ilmastotoimista oman maan rajojen ulkupuolella eli sille miten jokin yritys/maa voi laskea hyväkseen toisessa maassa toteuttamiensa toimenpiteiden tuloksia tai hankkia ilmastoyksiköitä vapaaehtoisilta hiilimarkkinoilta. C. Lisäksi kokouksessa päästiin kompromissiin pääasiassa eli kehittyneiden maiden ilmastorahoituksen kasvattamisesta vähemmän kehittyneille maille vuoteen 2035 mennessä. Rahoituksen kasvu 300 mrd US dollariin jäi jälkeen siitä mitä kehittyvät maat olisivat toivoneet. EU olisi toivonut, että erityisesti Kiina ja lähi-idän öljyvaltiot olisivat tulleet vahvemmin mukaan rahoitukseen. Kompromissi on sellainen, ettei siihen ole kukaan tyytyväinen, mutta sen kanssa on elettävä kunnes parempi syntyy.
Rahoituksen lisäyksen konkreettinen vaikutus EU:hun tai Suomeen jää nähtäväksi kun asiat konkretisoituvat, mutta mistään suuresta lisäyksestä ei ole kysymys. Nykyiset sodat ja varustelu syövät moninkertaisesti ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvittavat varat. Siksi sotien lopettaminen ja rauhan edistäminen ovatkin tuiki tärkeää ilmastotyötä.
Neuvotteluissa EU mielellään korostaa sitä, että sen osuus rahoituksesta on ollut 1/3 vaikka EU:n talous on nykyisin vain 1/5 globaalista taloudesta ja päästöistä vain 6 %. Muut maat taas oikeutetusti muistuttavat, että Yhdysvallat ja EU ovat aiheuttaneet kumulatiivisesti noin 40 % pitkäaikaisista päästöistä ja niistä joudumme nyt maksamaan.
2. Tehdessäni puheenvuoroja suppeammin Suomen energia- ja ilmastopolitiikan kokonaistilanteesta havahduin, että tietojeni päivittämisen tarve oli aika suuri. Onneksi Suomen ilmastolaki edellyttää, että valtioneuvosto antaa vuosittain eduskunnalle ilmastovuosikertomuksen. Viimeisin on julkistettu kesäkuussa parisataa sivuisena raporttina. Lisäksi Suomessa toimii valtioneuvoston nimittämä asiantuntevien tutkijoiden muodostama Ilmastopaneeli, joka tuottaa hyvää riippumatonta arviointitietoa tilanteesta ja ehdotuksia uusista toimenpiteistä. Paneelin viimeisin hyvä raportti on julkaistu lokakuussa. Paneelin toiminta on tuiki tärkeää!
3. Itselleni merkittävin yleishavainto Suomen energia- ja ilmastopolitiikan nykytilanteesta oli, että päästöt jakautuvat nykyisin hyvin eri tavalla kuin 2010-luvun alussa, jolloin aloin asiaan perehtymisen. Ilmastopolitiikan näkökulmasta kansantalous jaetaan kolmeen sektoriin: päästökauppasektoriin, taakanjakosektoriin ja maankäyttösektoriin. Päästökauppasektoriin kuuluvat suuret teollisuus- ja energialaitokset sekä Euroopan sisäinen lentoliikenne. Sektorin yritykset maksavat päästöistään EU:n päästökaupan kulloisenkin hintatason mukaan, mikä kannustaa niitä vähentämään päästöjä. Taakanjakosektorin toimijat eivät maksa päästömaksuja, mutta EU on asettanut kunkin jäsenmaan taakanjakosektorille päästövähennysvelvoitteen, joiden toteuttaminen johtaa siihen, että EU kokonaisuudessaan pääsee päästövähennystavoitteeseensa. Taakanjakosektoriin kuuluvat liikenne, maatalous, rakennusten erillislämmitys, työkoneet, jätteiden käsittely ja F-kaasut. Maankäyttösektori koostuu metsä- ja viljelymaasta, ruohikkoalueista ja kosteikoista, rakennetusta alueesta ja muusta maasta sekä puutuotteiden hiilivarastosta. Suomen kannalta tärkeintä on perinteisesti ollut, että metsämaa ja puutuotteet ovat toimineet vahvana hiilinieluna, minkä vuoksi kahden muun sektorin päästöt vähenevät, kun sektoreiden vaikutus lasketaan yhteen suhteessa hiilineutraaliustavoitteeseen.
Teknologisen kehityksen ja päästökaupan hinnan kohoamisen seurauksena Suomen päästökauppasektorin päästöt puolittuivat vuodesta 2013 vuoteen 2023 (ollen nyt 15 Mt CO2ekv). Myös taakanjakosektorin päästöt ovat laskeneet ja Suomi on pysynyt hyvin EU:n määrittämien päästökiintiöiden puitteissa. Tämän sektorin päästöt ovat kuitenkin laskeneet selvästi hitaammin kuin päästökauppasektorin. Vuonna 2023 sen päästöt olivat lähes kaksinkertaiset päästökauppasektorin päästöihin verrattuna (25 Mt CO2ekv), kun ne vielä vuonna 2013 olivat yhtä suuret. Lisäksi maankäyttösektorin entinen isohko nielu on nykyisin nollatasolla (- 1,3 Mt CO2ekv).
Tämä tarkoittaa, että vuotta 2030 lähestyttäessä Suomen pitäisi nyt vähentää päästöjä hieman enemmän taakanjakosektorilla kuin päästökauppasektorilla, mitä on aiemmin pidetty vaikeana. Lisäksi hiilinieluja pitää saada taas syntymään tai muuten Suomi joutuu ostamaan päästöoikeuksia, joiden saatavuudesta tai hinnasta ei ole vielä mitään tietoa.
Orpon hallituksen ohjelmassa päähuomio on kuitenkin ollut päästökauppasektorin piipunpäiden sulkemisessa, koska taakanjakosektorin päästöjen vähentäminen edellyttää toimia erityisesti liikenteen suhteen, mitä perussuomalaiset ovat vastustaneet. Lisäksi maankäyttösektorin hiilinielujen kasvattamisen suhteen konkretiaa puuttuu vielä paljon hallituksen toimissa.
4. Päästökauppasektorin piipunpäät ja uudistaminen: Päästöjen vähennys tulee tällä sektorilla jatkumaan mm. sähkön ja kaukolämmön osalta, kun esimerkiksi hiilen käyttö loppuu kokonaan ja puhdasta sähkökapasiteettia ja hukkalämpöjä pystytään paremmin hyödyntämään. Optisimmat odotukset teollisten prosessien sähköistämisestä aivan lähivuosina ovat kuitenkin väliaikaisesti hieman hiipuneet. Esimerkiksi Raahen terästehtaan siirtyminen uuteen teknologiaan siirtyy 2030-luvulla ja myös Neste on hiljattain siirtänyt suurta elektrolyysi-investointiaan. Monet pienemmätkin investoinnit ovat siirtyneet korkojen nousun ja talouden epävarmuuden vuoksi muutamia vuosia eteenpäin. Hallitus on valmistellut joitakin tukipaketteja ja verohelpotuksia investointien tukemiseksi, mutta niiden mittaluokka on vaatimaton moniin muihin maihin verrattuna. Energian ja teollisten prosessien sähköistämisen, vihreän vedyn ja sen jalosteiden investointien ja niihin liittyvän hiilidioksidin talteenoton edistäminen tarvitsisivat perinteistä suomalaista vahvaa valtiollista koordinaatiota ja yrittäjyyttä, jolla aikoinaan synnytettiin raskasta teollisuutta ja myöhemmin Nokia. Hallituksessa olevat perussuomalaiset ovat kovin epäsuomalaisia, kun eivät kannata tällaista päättäväistä teollisuuspolitiikkaa.
5. Taakanjakosektorin päästölähteistä merkittävin on liikenne (9,3 Mt), mikä on jo lähellä päästökauppasektorin energiaperäisiä päästöjä. Tällä alueella Orpon hallitus on perussuomalaisten vaatimuksesta tehnyt joukon päästöjä lisääviä päätöksiä, kun edellisen hallituksen aloittamaa nestemäisten biopolttoaineiden jakeluvelvoitteen alentamista on jatkettu ja polttoaineveroja on alennettu. Pitkällä aikavälillä liikenteen sähköistäminen on pääsuunta, mutta sen päästöjä vähentävä vaikutus alkaa tuntua vahvasti vasta 2030-luvun alussa, kun sähköautojen osuus on riittävän korkea. Sitä ennen jakeluvelvoitteen tasolla on varsin tärkeä merkitys ja nyt se nousee vuoden 2023 tasolta (13,5 %) hitaasti (22,5 % vuonna 2027). Jakeluvelvoitteen sääntöjä on myös kevennetty ja sähkö lisätty siihen mukaan nostamatta vastaavasti velvoitetasoa. Valtioneuvoston ilmastovuosikertomuksessa lasketaan, että nämä heikennykset lisäävät päästöjä hallituskaudella yhteensä lähes 5 Mt. Liikenteen osalta päästöjen vähentämiseen ohjaa onneksi jatkossa enemmän päästökauppa, koska meriliikenne siirtyi päästökauppaan tänä vuonna ja muu liikenne vuonna 2027.
Myös erillislämmitys siirtyy päästökauppaan vuonna 2027, mutta siellä lämpöpumppujen voittokulku on jo vähentänyt merkittävästi kevyen polttoöljyn käyttöä, kunnes se loppuu kokonaan 2030-luvulle mentäessä.
Jätteenpoltto liitetään päästökauppaan vuonna 2028. Se pakottaa jätteenpoltolla kaukolämpöä tekevät yhtiöt (kuten Vantaan Energia) ryhtymään pikaisiin toimenpiteisiin esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen talteen ottamiseksi, mikä voi osoittautua vaikeaksi.
6. Maankäyttösektorin hiilinielut ovat pienentyneet kolmesta syystä: metsien hakkuut ovat lisääntyneet alle 60 miljoonasta kuutiometristä yli 70 miljoonaan kuutiometriin. Kasvava osa puusta poltetaan lämpöyhtiöissä kaukolämmöksi. Hakkuita on lisännyt myös se, että puuntuonti Venäjältä on loppunut. Toinen nieluromahdukseen vaikuttanut asia on metsien kasvun hidastuminen, mikä tuli ilme 2020-luvun alussa. Lisäksi turvemaiden laskentatavan muutos on pienentänyt nieluja. Uusimmat Luken laskelmat viittaavat siihen, että nieluvelka on luultuakin suurempi.
Nielut vahvistuvat, jos hakkuut palaavat alhaisemmalle tasolle esimerkiksi pidentämällä kiertoaikoja (puut kaadetaan vanhempina) ja vähentämällä harvennushakkuiden voimakkuutta. Lisäksi erityisesti turvemaiden maaperäpäästöjä pitäisi vähentää. Taloudellinen ohjaus tukisi tällaisia muutoksia (esimerkiksi puunpoltolle vero suurissa lämpölaitoksissa ja metsänomistajille korvausta hiilensidonnasta). Metsäteollisuuden jalostusasteen nostaminen auttaisi myös, koska silloin vähemmästä puusta saataisiin riittävästi tuloja. Viimeiset 15 vuotta metsäsektorin arvonlisä/hakkuukertymä on dramaattisesti vähentynyt paperikoneiden sulkemisen takia.
Suomen Ilmastopaneeli on patistanut poliitikkoja, yrityksiä ja metsänomistajia ryhtymään välittömästi toimiin näiden asioiden edistämiseksi, jotta tulevalla EU:n päästökaudella 2026–2030 hiilinielutilanne saataisiin hallintaan. Päästökauden 2021–2025 osalta hallitus lienee ehkä panostamassa vielä lisälobbaukseen EU:hun päin pienentääkseen syntynyttä runsaan 20 Mt:n nielupuutetta vetoamalla esimerkiksi puuntuonnin loppumiseen Venäjältä? ”Suomeen tuotiin puuta vuonna 2021 9,3 miljoonaa kuutiota, mikä oli 10 prosenttia Suomessa sijaitsevan metsäteollisuuden puunkäytöstä ja 73 prosenttia Suomen puun kokonaistuonnista” (Metsälehti 2.2.2023). Saa nähdä.
Tosin EU:n kokonaistilannekin on tiukka. Nykytahdilla Euroopan päästöjen odotetaan laskevan 43 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä, verrattaessa vuoden 1990 tasoon. Jos uusia keinoja päästöjen vähentämiseksi ei löydetä, ollaan EU:ssa jäämässä merkittävästi asetetusta 55 prosentin tavoitteesta.
7. Energia- ja ilmastopolitiikan tunnelma ei ole tällä hetkellä kovin valoisa, jos sitä vertaa vuoteen 2015, jolloin Pariisin sopimus solmittiin ja jolloin Suomessa monet päästöt lähtivät nopeasti laskuun. Globaalisti tilanne on kireä eivätkä päästöt ole vieläkään kääntyneet laskuun. llmakehän hiilidioksidipitoisuus nousee vuodesta toiseen nopeaa tahtia ja lämpötila on tänä vuonna jo yli 1.5 astetta korkeampi kuin esiteollisena aikana. ”Hiilidioksidipitoisuudet ovat viimeksi olleet näin korkeita 3–5 miljoonaa vuotta sitten, jolloin maapallon keskilämpötila oli 2–3 astetta nykyistä korkeampi ja merenpinnat olivat 10–20 metriä nykyistä korkeammalla”, sanoo Ilmatieteenlaitoksen tuore tiedote. Vuodesta 2024 tulee ennätyslämmin vuosi.
8. Mahdollisuuksia tilanteen saamiseen hallintaan on paljon, mutta poliittinen halukkuus nopeuttaa energiajärjestelmän uudistamista on vähän heikossa hapessa, kun laitaoikeisto on kaikkialla ottanut asian vastustamisen populistiseksi keppihevosekseen. Jarruttamisen voittamiseksi tarvitaan parempaa ja selkeämpää argumentaatiota energia- ja ilmastopolitiikan puolesta ja uusien päästövähennyskeinojen ja energiamuotojen kehittämistä.
Tätä pohditaan Kalevi Sorsa -säätiön juuri ilmestyneessä julkaisussa Oikeudenmukainen siirtymä Suomessa 2025 (toim. Janne M. Korhonen, kirjoittajina mm. Eva Heiskanen, Kaisa Matschoss ja Jenny Rinkinen). Parempaa energia- ja ilmastoargumentaatiota tarvitaan erityisesti taloudellisuuden ja oikeudenmukaisuuden näkökulmista. Korostaisin nykyistä enemmän myös terveysuhkia: lisääntyvä kuumuus sekä äärisäät (kuivuudet ja tulvat, myrskyt) tappavat jo nyt valitettavan paljon ihmisiä. Ilmastonmuutos uhkaa maapallon elonkehää laajasti, mutta lyhyellä aikavälillä ehkä ennen kaikkea sen aiheuttajaa eli ihmistä!
Taloudellinen argumentti erityisesti Suomessa on se, että Suomi voi hyötyä uudesta energiateknologiasta ja Euroopan puhtaimmasta ja lähes halvimmasta sähköstä. Yleinen vahva taloudellinen argumentti on kirjattu Valtioneuvoston ilmastovuosikertomukseenkin (s. 21) näin: ”Euroopan ympäristökeskuksen mukaan ilmastonmuutos aiheuttaa maailmantalouteen keskimäärin 19 prosentin tulonmenetyksen seuraavan 26 vuoden aikana. Tämä 11–29 prosentin suuruinen tulonmenetys on laskettu suhteessa tilanteeseen, jossa ilmastonmuutosta ei olisi. Näin suuren mittaluokan tulonmenetys ylittää ilmastonmuutoksen hillinnästä aiheutuvat kustannukset.”
Vihreä energiasiirtymä aiheuttaa kuitenkin myös kustannuksia ja työpaikkojen muutoksia ja siksi on tärkeää, että muutokset tehdään hallitusti ihmisiä osallistaen ja siten että kustannukset jakautuvat oikeudenmukaisesti eri asemissa olevien ihmisten kesken.
9. Hyvää nykytilanteessa kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen on kuitenkin se, että energia- ja ilmastopolitiikan Suomea koskevista tavoitteista ei tarvitse keskustella. Suomelle hyvät tavoitteet on sidottu EU:n tavoitteisiin ja ne on kirjattu ilmastolakiimme. Ilmastolain tavoitteisiin on sitoutunut hallitusohjelmassaan myös Orpon hallitus, vaikkei se aina siltä näytä. Itse en nykyisin käyttäisi epämääräistä slogania ”kunnianhimoisemman” ilmastopolitiikan puolesta. Riittävät tavoitteet ovat selvät ja lakiin kirjatut. Noudatetaan sitä! Kysymys on keinoista ja niiden toimeenpanosta turvallisemman energia- ja ilmastopolitiikan toteuttamiseksi yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisella tavalla. Ilmastopaneelin uusimman raportin mukaan Suomen hiilineutraaliustavoite vuodelle 2035 on edelleen toteutettavissa vahvasti toimien ja nuoria sukupolvia ajatellen.
Kirjoittaja: Raimo Lovio
Raimo Lovio on Aalto-yliopiston kauppakorkekoulun ympäristö- ja innovaatiojohtamisen emeritusprofessori.
