Keskiluokasta puhutaan paljon, mutta harvemmin keskustellaan siitä, mitä keskiluokalla tarkoitetaan. Keskiluokka on mahdollista määritellä esimerkiksi tulotason, ammattiaseman tai koulutustason kautta. Käytetyillä määritelmillä on väliä, koska ne vaikuttavat siihen, millainen kuva keskiluokasta syntyy.
Keskiluokka on yksinkertaisesti määriteltynä ihmisryhmä, joka sijaitsee keskellä sosiaalista hierarkiaa. Keskiluokan termin otti käyttöön brittiläinen kirjailija James Bradshaw jo vuonna 1745. Feodaalisessa yhteiskunnassa ”keskiluokka” koostui pääasiassa talonpoikaistosta, joka muodosti uuden ”porvariston”. Lopulta tämän uuden keskiluokan kasvu ja taloudellinen mahti kumosivat monarkismin ja loivat tilaa kapitalistiselle yhteiskunnalle. Myös kapitalistisissa yhteiskunnissa ”keskiluokka” tarkoitti aluksi porvaristoa.
Nykyään keskiluokkaa voi määritellä monella tavalla. Määritelmät ja niihin kytkeytyvät taustatekijät voidaan jakaa karkeasti neljään laajaan luokkaan.
– Ensinnäkin resurssi eli taloudelliset resurssit, kuten tulot, varallisuus ja vapaus köyhyydestä. ’
– Statuksen kautta määritellyn keskiluokan taustatekijöitä taas ovat koulutus, pätevyydet ja ammatillinen asema.
– Keskiluokka voidaan määritellä myös kulttuurina, tietynlaisina asenteina, ajattelutapoina, käyttäytymisenä tai ihmisten itsemäärittelynä.
– Demografisesti voidaan tarkastella keskiluokan ikää, ikäluokkia ja sukupuolta.
Nämä määritelmät ovat luonnollisesti päällekkäisiä ja yhteydessä toisiinsa. Esimerkiksi koulutustaso korreloi voimakkaasti tulojen kanssa. Tulotaso taas on edelleen yhteydessä varallisuuteen sekä kulutusmahdollisuuksiin. Opiskelu parantaa työllisyysnäkymiä. Keskiluokan määrittäminen tutkimuksellisesti vaatiikin usein erilaisia tietoja jokaisesta edellä mainituista neljästä kokonaisuudesta.
Taloudellisten resurssien näkökulmasta keskiluokka, tai keskituloiset, voidaan määritellä tilastollisesti OECD:n mukaan ryhmäksi, jossa kotitalouden käytettävissä olevat tulot ovat yli 75 prosenttia mutta alle 200 prosenttia väestön mediaanitulosta. Mediaanitulo on keskimmäinen tulo, kun kaikki tulot asetetaan suuruusjärjestykseen. Mediaanitulojen etuna on se, että se kuvaa keskimääräistä tuloa paremmin kuin keskiarvo, koska siihen eivät vaikuta yksittäiset poikkeuksellisen suuret tai pienet tulot.
OECD:n määritelmän mukaan noin 80 prosenttia suomalaisista kuului keskiluokkaan vuonna 2015. Keskiluokkaisten suuri määrä huomioiden on ymmärrettävää, miksi siitä keskustellaan niin laaja-alaisesti. Kun suurin osa suomalaisista on keskiluokkaisia, onko keskiluokan käsite Suomen kontekstissa häilyvä vai onko sillä myös muita luonteenomaisia piirteitä, joita kannattaisi tutkia tulojen sijaan? Tilastollisen tutkimuksen avulla on mahdollista päästä testaamaan eri teorioita keskiluokasta.
Esimerkkinä keskiluokan kukkaro
Väitöskirjatutkimukseni koskee taloudellista eriarvoisuutta. Niinpä käytän havainnollistavana esimerkkinä luokkamääritelmiä, jotka perustuvat taloudellisiin indikaattoreihin, erityisesti tuloihin.
Keskituloisuus voidaan määritellä etäisyytenä väestön mediaanituloista niin, että esimerkiksi 75–125 prosenttia mediaanituloista tienaavat muodostavat ydinkeskiluokan.
Väestö voidaan myös jakaa viidenneksiin eli 20 prosentin osiin tulotason perusteella. Esimerkiksi tuloviidennekset 2–4 (eli kaikki paitsi pieni- ja suurituloisin viidennes) voidaan määritellä keskiluokaksi. Keskiluokkaa voidaan lähestyä myös absoluuttisena ostovoimana eli määritellä se tiettynä summana, jolla ihminen voi palkallaan ostaa hyödykkeitä päivässä.
Etäisyys mediaanituloista tarkoittaa käytännössä sitä, että koko aineistosta mitataan mediaanitulot (keskimmäinen luku tulojakaumasta) ja rajataan keskiluokkaan kuuluviksi kaikki ne, jotka saavat vähintään 75 tai enintään 125 prosenttia mediaanituloista. Mediaanitulot vuonna 2015 ovat Tilastokeskuksen tulonjakoaineiston mukaan noin 24 500 euroa vuodessa kulutusyksikköä kohden. Tällä etäisyysmittarilla mitattuna keskiluokan vuositulot ovat Suomessa noin 19 000–32 000 euroa. Luvuissa on otettu huomioon kotitalouksien koko eli lasten ja aikuisten lukumäärä sekä aineiston painotukseen liittyviä seikkoja, kuten väestönjakauma.
Laskemalla 75 ja 125 prosenttia mediaanituloista saadaan keskiluokan vuosituloiksi Suomessa noin 19 000–32 000 euroa.
Lukija voi tietysti ihmetellä, miksi rajana on juuri 75 prosenttia mediaanituloista, eikä esimerkiksi 80 prosenttia. Tämä on erittäin osuva kysymys. Esimerkiksi tietyissä EU:n tutkimuksissa käytetty koko keskiluokan määritelmä kattaa henkilöt, joiden tulot ovat 60–200 prosenttia mediaanista. Tämän määritelmän mukaan Suomessa keskiluokkaan kuuluvien tulot vaihtelisivat noin 15 500 eurosta 52 000 euroon.
EU:n määritelmän mukaan Suomessa keskiluokan tulot ovat noin 15 500 eurosta 52 000 euroon.
Erilaisten yhteisten määritelmien tehtävä onkin mahdollistaa kansalliset ja kansainväliset vertailut standardisoidusti. Näin tutkimustuloksia voidaan vertailla paremmin tutkimustuloksia ja toistaa tulokset tarvittaessa. Tutkijoiden keskuudessa ei vallitse varsinaista yksimielisyyttä siitä mihin edellä kuvatut rajat perustuvat, vaan rajojen määritys on tietyssä määrin mielivaltaista.
Kukkaron omistajan monet kasvot
Näin määritellystä tulotasosta voimme päätellä laajemminkin kuka keskiluokkaan kuuluu. Keskiluokkaiset ovat useammin korkeammin koulutettuja, toimivat eri ammateissa ja ovat vanhempia kuin matalatuloisiin ryhmiin kuuluvat. Keskituloisuus on yhteydessä koulutukseen ja ammattiin, mutta myös osaamistasoon. Myös syntymävuosi on olennainen: lama voi viedä työpaikan alta työuraa aloittelevalta korkeakoulutetulta nuorelta, mikä taas saattaa työntää tulokehitystä myöhemmäksi.
Kuva keskiluokasta tarkentuu, kun tarkastelemme esimerkiksi koulutusta ja ammattia. Tilastollisella tutkimuksella tämä on mahdollista, sillä siinä voidaan huomioida eri taustatekijöiden yhteys esimerkiksi keskiluokan tulotasoon. Esimerkiksi laajempaa 60 ja 200 prosentin etäisyyttä mediaanituloista käyttäen noin 28 prosenttia keskiluokkaisista on korkeasti koulutettuja, mikä kertoo siitä, että Suomessa tulojen perusteella määriteltyyn keskiluokkaan kuulumiseen ei välttämättä tarvita korkeaa koulutusta.
Tämän kirjoitelman alussa on kuvattu erilaisia tapoja, joilla keskiluokkaa voidaan määritellä: resurssit, status, demografia ja kulttuuri. Keskiluokkatutkimuksissa, kuten julkisessa keskustelussa, määrittely keskittyy usein tuloihin, joskin täsmälliset rajavedot keskiluokan olemuksesta eroavat toisistaan huomattavasti. Tulojen lisäksi määritelmiä voi olla myös esimerkiksi ammatti ja/tai koulutus, jotka ovat pysyvämpiä piirteitä kuin tulot, jotka saattavat vaihdella vuodesta toiseen.
Keskiluokkaan mahtuu tulotason perusteella siis iso joukko erilaisia ihmisiä. Tämä antaa mahdollisuuden tutkia, onko eri lähtökohdista olevilla ihmisillä vapaus ja mahdollisuus nauttia eri mahdollisuuksista ja rikastuttaa elämäänsä. Tutkimuksen valossa tämä pitää ainakin Suomessa paikkansa.
Nämä kaikki tekijät kannattaa ottaa huomioon, kun seuraavaksi kuulee keskusteluohjelmassa sanan keskiluokka: vaikka numerot ovat yksioikoisia, ihmisten määritelmät eivät välttämättä ole. Kannattaa siis puntaroida sanan takana piileviä rajanvetoja.
(Artikkelin pidempi versio on julkaistu Ilmiö-mediassa 1.10.20.)
- Esa Karonen työskentelee Turun yliopistossa väitöskirjatutkijana INVEST-lippulaivahankkeessa ja tekee projektitutkijan tehtäviä Euroopan Unionin rahoittamassa Horizon2020 Beyond4.0 -hankkeessa.
