(Tämä Jyväskylän yliopiston 13.3.24 tiedote julkaistaan tässä luvalla uudestaan.)
Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että vanhuudessa toimintakyvyn osatekijöiden tiukempi verkottuminen toisiinsa voi kertoa heikommasta toimintakyvyn resilienssistä eli kantokyvystä. Kun toimintakyvyn osa-alueet ovat tiiviisti verkottuneet, häiriö yhdellä alueella voi vaikuttaa muihin ja romahduttaa toimintakyvyn. Siksi on tärkeää tarkastella toimintakykyä kokonaisuutena ja pitää huolta eri kehon ja mielen hyvinvoinnin osa-alueista.
Väestöaineistoon perustuvassa tutkimuksessa selvitettiin eri toimintakyvyn osa-alueiden kytkeytymistä toisiinsa verkostoanalyysin avulla. Tulokset osoittivat, että toimintakyvyn osa-alueet olivat verkottuneet tiiviimmin vanhemmilla henkilöillä sekä terveytensä heikoksi arvioivilla. Toimintakyvyn resilienssissä on samankaltaisia piirteitä kuin muiden järjestelmien, kuten luonnon järjestelmien tai talouden resilienssissä.
”Esimerkiksi laajalti valtionrajojen yli verkottuneen talouden on nähty lisäävän toimitusketjujen haavoittuvuutta. Sama idea voi päteä myös terveyteen ja toimintakykyyn”, tutkijatohtori Kaisa Koivunen kertoo.
Joustavassa toimintakykyjärjestelmässä on riittävästi reserviä esimerkiksi lihasvoimassa, jolloin sen heikkeneminen esimerkiksi vuodelevon aikana ei vielä johda kävelykyvyn heikkenemiseen, joka puolestaan voisi johtaa masennusoireisiin. Erilaiset voimavarat mahdollistavat myös toimintatapojen muovaamisen niin, että tärkeiden asioiden tekeminen edelleen sujuu.
Ihminen on yleensä sopeutuvainen, jos toimintakyvyn reserviä riittää. Hän voi kompensoida yhtä heikentynyttä kykyä toisilla kyvyillä.
”Esimerkiksi liikkuminen mahdollistuu heikentyneestä kävelykyvystä huolimatta, jos voi ajaa autoa. Tämä on mahdollista, jos muut toimintakyvyn osa-alueet kuten tiedonkäsittelyn ja aistien toiminnan hyvä taso sen mahdollistavat. Kompensaatiokeinojen ehtyessä toimintakyvyn resilienssi heikkenee”, AGNES-tutkimuksen johtaja professori Taina Rantanen kertoo.
Toteutettu tutkimus luo pohjaa muiden järjestelmien resilienssin tarkastelutapojen soveltamiselle terveyden ja toimintakyvyn tutkimiseen.
”Tällaisia keikahduspisteitä ja kriittisen siirtymän ilmiöitä on tutkittu pitkään esimerkiksi luonnon järjestelmissä ilmaston lämpenemiseen liittyen, mutta vähemmän ihmisen terveyden ja toimintakyvyn yhteydessä”, Koivunen sanoo.
Koivunen pohtii, että tulevaisuudessa voidaan selvittää, onko ”toimintakykyisen” ja ”toimintakyvyltään rajoitteisen” tilan välinen keikahduspiste ennustettavissa esimerkiksi elinjärjestelmien toimintaa kuvaavan verkoston tiivistymisestä.
”Pitkäikäisessä yhteiskunnassa ihmisten toimintakyvyn ylläpitäminen mahdollisimman myöhäiseen ikään saakka on tärkeää hyvän elämänlaadun säilyttämiseksi”, Koivunen sanoo.
Tutkimus kuuluu Europan tutkimusneuvoston ja Suomen Akatemian rahoittamaan AGNES-hankkeeseen, johon osallistui yli tuhat 75-, 80- tai 85-vuotiasta jyväskyläläistä. Tutkimus toteutettiin Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa Gerontologian tutkimuskeskuksessa (GEREC). Tutkimusta ovat rahoittaneet myös JYU.Well – Jyväskylän yliopiston monialainen hyvinvoinnin tutkimuksen yhteisö sekä Juho Vainion Säätiö.
- Lisätietoja: Tutkijatohtori Kaisa Koivunen, kaisa.m.koivunen@jyu.fi.
Alkuperäisjulkaisu: Koivunen, K., Lindeman, K., Välimaa, M., & Rantanen, T. (2024). Investigating resilience through intrinsic capacity networks in older adults. The Journals of Gerontology. Series A, Biological Sciences and Medical sciences, glae048. Advance online publication: https://doi.org/10.1093/gerona/glae048
