Tulosjohtaminen ei tuota toivottuja tuloksia, ja Suomessakin pitäisi kehittää luottamusperustaista hallintoa Ruotsin tapaan.
Koronavirusepidemian aikana on tärkeää, että kansalaiset luottavat valtionhallinnon toimien mielekkyyteen. Vain silloin ihmiset toimivat viranomaisten ohjeiden mukaan ja epidemia saadaan talttumaan.
Luottamus on olennaista muulloinkin kuin kriisiaikoina, se ylläpitää koko yhteiskuntaa. Vaikka kansalaisten luottamus viranomaisiin on Suomessa korkealla, hallinnossa ja muissa organisaatioissa tunnistetaan harvoin luottamuksen tärkeys.
Suomessa on 1990-luvulta lähtien sovellettu tulosjohtamista, jossa korostetaan tietyillä mittareilla arvioitavaa tulosta. Johto uskoo tietävänsä kansalaisia ja organisaation työntekijöitä paremmin, mikä on tuloksellista toimintaa.
Tulosjohtamisessa ei välttämättä luoteta työntekijöiden ammattitaitoon ja -etiikkaan tai kansalaisten omaan ymmärrykseen, näitä asioita kun on vaikea mitata. Tulosjohtamisessa mittarit ovat toimintaa ohjaava periaate – mitä mitataan, sitä tehdään.
Vaikkapa vanhustenhoidossa tämä tarkoittaa, että kehitetään yhä tarkempia mittareita hoidon laadun kehittämiseksi. Koska hoitajat käyttävät ison osan työajastaan raportointiin, se voi itsessään heikentää hoidon laatua. Työ- ja elinkeinopalveluissa tulosjohtaminen johtaa siihen, että mitataan asiakastapaamisten määrää sen sijaan, että pyrittäisiin kokonaisvaltaisesti selvittämään työnhakijan tilanne.
Yliopistoilla tulosjohtamisesta seuraa, että tutkijat keskittyvät kirjoittamaan nopeasti mahdollisimman paljon vertaisarvioituja julkaisuja sen sijaan, että he keskittyisivät pitkäjänteiseen ja pitkällä tähtäimellä mahdollisesti laadukkaampaan tutkimustyöhön.
Ruotsissa on havahduttu siihen, että tulosjohtaminen ei tuotakaan toivottuja tuloksia. Rapauttamalla sekä kansalaisten että työntekijöiden luottamusta tulosjohtaminen pikemminkin vaikeuttaa kuin edistää toimintaa.
Ruotsissa onkin viime vuosina laajapohjaisesti kehitetty luottamusperustaista julkishallintoa. Ruotsin hallitus asetti valtuuskunnan tätä varten vuonna 2016.
Luottamusperustaista hallintoa on kehitetty tutkijoiden ja viranomaisten yhteistyössä muun muassa poliisihallinnossa, sosiaalihallituksessa ja työnvälitystoiminnassa.
Tärkeä kohde on ollut viranomaisten välinen yhteistoiminta, jossa työntekijöille on annettu laajemmat vapaudet hyödyntää omaa ammattitaitoaan yhteisiä toimintatapoja kehitettäessä.
Valtuuskunta on myös kehittänyt luottamusperustaista hallintoa sosiaali- ja terveydenhuollossa. Esimerkiksi Sundsvallin kotihoidossa panostettiin hoitajien pysyvyyteen, kun hoidettavat pitivät sitä asiakaskyselyssä tärkeänä. Muutos paransi hoidon laatua ja pienensi myös kustannuksia, koska henkilökunnan sairastuvuus väheni.
Luottamusperustainen julkishallinto perustuu numeeriseen tiedon ohella myös laadulliseen tietoon. Keskiössä on kokonaisvaltainen organisaation kehittäminen lyhytjänteisen mittariperustaisen mikromanageeraamisen sijaan.
Luottamus ei ole tunnetila tai taipumus, vaan se perustuu arvioon toisen osapuolen luotettavuudesta. Arvioinnissa punnitaan osapuolen kykyjä, rehellisyyttä ja hyväntahtoisuutta.
Luottamusperustaisessa organisaatiossa vahvistetaan osapuolten välistä luottamusta ja yhteistyötä. Julkishallinnossa toiminnan keskiössä on pyrkimys ymmärtää kansalaisten kokemusta ja tietoa.
Työntekijöillä on vapaus tehdä työtä oman ammattitaitonsa puitteissa, ja heillä on selkeä kuva mandaatistaan. Osaamisen kehittämisestä ja oppimisesta palkitaan. Pyritään avoimeen ja läpinäkyvään tiedon jakamiseen. Kritiikki hyväksytään, ja toisinajattelijoiden näkemyksiä kunnioitetaan.
Kun palvelu perustuu luottamukseen, keskiössä on virkailijan ja kansalaisen kohtaaminen. Palveluiden arvo ja laatu punnitaan kohtaamisissa, ja niiden kehittäminen edellyttää aikaa ja resursseja.
Luottamuksen yhteiskunnallinen merkitys tulee näkyviin erityisen selvästi nyt koronavirusepidemian aikana.
Kunhan tästä kriisistä selvitään, luottamus pitää ottaa myös julkisen hallinnon kehittämisen perustaksi.
Lena Näre ja Markus Jäntti
- Näre on sosiologian apulaisprofessori Helsingin yliopistossa. Jäntti on taloustieteen professori Tukholman yliopistossa.
(Kirjoitus on aikaisemmin julkaistu Helsingin Sanomissa mielipidekirjoituksena 27.5.)
