Maahanmuutosta on tullut yhteiskunnallisen keskustelun näkyvin ja myös eniten mielipiteitä jakava teema. Moni kaipaa asiallisempaa ja vähemmän tunteikasta suhtautumista siihen. Aihetta pitkään tutkinut sosiologi Hein de Haas käsittelee kirjassaan How Migration Really Works kaikkiaan 22 maahanmuuton myyttiä, jotka hän tutkimustietoon perustuen kumoaa yksi toisensa jälkeen.
Hein de Haas on sosiologi ja erikoistunut maahanmuuton tutkimukseen. Aikaisemmin hän toimi Oxfordin yliopistossa ja vuodesta 2015 Amsterdamin yliopistossa. How Migration Really Works on julkaistu vuonna 2023.
Hän kertoo puhuneensa kirjassa käsittelemistään asioista poliitikoille: Nämä ovat kiitelleet, mutta sanoneet että heille olisi poliittinen itsemurha puhua näistä. De Haas haluaisi päästä eroon maahanmuuttokeskustelun ainaisesta vastakkainasettelusta. Tämä kirja ehkä auttaa asiassa, toivotaan niin.
Kirjassa on käsitelty kaikkiaan 22 maahanmuuttoon liitettyä myyttiä. Oheisena niistä otos ja lyhyt yhteenvetoni De Haasin perusteluista miksi ne eivät pidä paikkaansa. Muut myytit ovat nähtävissä blogissani.
Myytti 1: Maahanmuuttajia on ennätysmäärä
Vain 3 % maapallon asukkaista asuu ulkomailla ja luku ei ole noussut sataan vuoteen. Muutoksena on viime vuosina ollut ei-eurooppalaisten maastamuutto. Vielä 1900-luvun alkupuoliskolla suunta oli toisin päin, eurooppalaisia muutti miljoonittain Amerikkaan, Australiaan jne.
Myytti 2: Rajat ovat vailla kontrollia
Laittomia maahanmuuttajia on hyvin vähän, vain muutama prosentti kaikista (EU:ssa viime vuosina noin 2 miljoonaa muuttajaa vuodessa, joista vain noin 65 000 tullut ”laittomasti” rajalle). Lisääntyneet rajakontrollit ovat vaikuttaneet niin että kausimaahanmuuttajien on vaikea palata takaisin kotimaihinsa ja tämä lisää laitonta maassaoloa. Työvoiman kysyntä on suurin syy maahanmuuttoon, mutta tiukka kontrolli rajoittaa laillista maahanmuuttoa. Poliittinen propaganda pelottelee valtavalla invaasiolla, mutta sellaista ei ole näkyvissä (toisin kuin silloin kun eurooppalaiset kolonisoivat muita mantereita).
Myytti 3: Maailmassa on pakolaiskriisi
Pakolaisten määrä on noin 25 miljoonaa ja pysynyt suunnilleen samalla tasolla viimeiset 40 vuotta. Valtava osa pakolaisista pakenee sotaa ja pakenee lähialueelle (joko kotimaan sisällä tai naapurimaihin). Kaikkien aikojen pakolaisaalto oli toisen maailmansodan aikoihin, kun arviolta 55 miljoonaa eurooppalaista joutui pakenemaan. Eurooppa selvisi siitä, nyt ”ongelma” on paljon pienempi.
Myytti 6: Maastamuutto on epätoivoista pakoa kurjuudesta
Useimmat lähtijät tekevät tietoisen ja suunnitelmallisen valinnan. Kaikkein köyhimmillä ei ole myöskään varoja tai mahdollisuutta lähteä. Muutto vauraampaan maahan tuo yleensä sekä paremmat tulot, paremman työuran että lapsille paremman tulevaisuuden. Sen avulla voi myös tukea taloudellisesti kotimaahan jääviä (Maailman Pankin mukaan vuonna 2020 maastamuuttajat lähettivät kotimaihinsa peräti 502 miljardin dollarin arvosta varoja, kun samana vuonna ulkomaiset suorat investoinnit kehittyviin maihin olivat 536 miljardia eli vain vähän enemmän). Päätös muuttoon on siis yleensä rationaalinen. Lisäksi todetaan että salakuljetus ja muu sääntöjä kiertävä toiminta liittyvät sittenkin vain suhteellisen vähäiseen osaan maastamuuttoja, vaikka media ja poliitikot nostavat nämä otsikoihin.
Myytti 8: Maahanmuuttajat vievät työpaikat ja heidän vuokseen palkat laskevat
Maahanmuuttajat eivät kilpaile samoista työpaikoissa kotimaisten ihmisten kanssa eikä työvoiman kysyntä ole muuttumaton suure. Tutkimusten mukaan työttömyys ei kasva eivätkä palkat juurikaan muutu maahanmuuton takia (joissakin tapauksissa on vähäisiä palkkamuutoksia alas tai ylös). Koska maahanmuuttajat tekevät tärkeitä töitä, joita paikalliset eivät tee, nousee kaikkien tuottavuus ja usein tulotasokin (lisäksi tietenkin kuluttajien määrä kasvaa). Todellinen syy palkansaajien huonontuneeseen asemaan ja palkkatason laskuun on kirjoittajan mukaan politiikka, joka on poistanut työmarkkinasäätelyn, heikentänyt työsuhdeturvaa, heikentänyt ammattiliittojen asemaa ja työntekijöiden oikeuksia sekä lisännyt eriarvoisuutta.
Myytti 10: Maahanmuuttajien integraatio on epäonnistunut
Tosiasiassa integraatio on onnistunut erinomaisesti. Ensimmäinen sukupolvi on vielä vaikeuksissa varsinkin jos he ovat vähän koulutettuja, mutta toinen sukupolvi on yleensä sekä kielen että koulutuksen osalta kantaväestön tasolla. Valitettavana ongelmana on työhönottajien rasismi ”eksoottisia” työnhakijoita kohtaan, joskin tämä vaihtelee suuresti eri maittain. Maahanmuuttajien yritteliäisyys, työteliäisyys ja yhteisöllisyys auttavat. Kulttuurinen integraatio näkyy esim. Ranskassa siten, että ensimmäisen polven muslimimuuttajilla 90 % on etunimenä ”musliminimi” (esim. Mohamed tai Fatima), kun kolmannessa polvessa heitä on enää 23 %.
De Haas esittää parhaaksi keinoksi integraatiolle työhön pääsyn tai yrityksen perustamisen helpottamisen ja nopeuttamisen. Huonoa politiikkaa on pitää maahanmuuttajat odottamassa ”säilössä”.
Monikulttuurisuusajattelu saa kirjassa kritiikkiä: Sen tarkoitus on kertoa maahanmuuttajille että he ovat erilaisia ja voivat joskus palata takaisin kotiinsa. Vaikka muuttajien kulttuurista on joitain erikoisuuksia omittu uuteen maahan (ruokia, musiikkia, vaatteita), uuden kotimaan syvemmät kulttuuriset ja yhteiskunnalliset perinteet tai periaatteet eivät ole muuttuneet miksikään maahanmuuton seurauksena.
Myytti 12: Maahanmuutto lisää rikollisuutta
Tietynlaiset maahanmuuttajat ovat edustettuina rikosten tekijöinä, mutta tutkimusten mukaan heidän rikoksensa ovat lievempiä kuin kantaväestöllä (hyvin vähän väkivaltarikoksia). Useissa tapauksissa maahanmuuttajayhteisöjen vahva sosiaalinen kontrolli ehkäisee rikollisuutta eikä ole todisteita siitä että maahanmuuton ja rikollisuuden lisääntymisellä olisi korrelaatio. Erityisen vähäisesti rikollisia taipumuksia on laittomilla maahantulijoilla, koska he eivät luonnollisesti halua poliisia kimppuunsa.
Ongelmallisin ryhmä ovat toisen polven maahanmuuttajat, joiden sosiaalinen status on pudonnut aikaisemmasta (syinä työttömyys, rasismi jne). He saattavat hakeutua rikosten tai vaikkapa uskonnollisen fundamentalismin piiriin. Tämä on tosin yleinen uhka kaikille 18–35-vuotiaille nuorille miehille, joilla on heikko koulutus ja vähäiset tulot.
Yleiset ennakkoluulot ja rasismi vaikuttavat siihen että etnisten vähemmistöryhmien jäsenet pidätetään helpommin kuin valtaväestön edustajat vaikkapa huumeiden käytöstä (sitä esiintyy kuitenkin kaikissa väestöryhmissä). Kirjan yksi esimerkki: Kun musta mies tappaa toisen mustan, se on jengiväkivaltaa. Kun taas valkoinen mies ampuu useita ihmisiä, puhutaan tappajan mielenterveysongelmista. Elokuvatkin korostavat näitä asetelmia.
Tosiasiassa rikollisuus on kaikkialla vähentynyt selvästi viime vuosikymmeninä maahanmuutosta huolimatta (tai ehkä myös sen takia).
Myytti 15: Maahanmuutto ratkaisee ikääntyvään väestöön liittyvät ongelmat
Laskelmat osoittavat että maahanmuuttajia ei ole riittävästi tähän. Jotta esimerkiksi Saksan huoltosuhde olisi vuonna 2050 kunnossa, tarvitsisi maa 3,4 miljoonaa maahanmuuttajaa vuodessa! Yhdysvalloissa luku olisi 10,8 miljoonaa. Nämä ovat yli kymmenkertaisia nykyisiin määriin verrattuna. Haasteena tälle ajatukselle on myös se että syntyvyys laskee vauhdilla myös kehittyvissä maissa (vuonna 2020 Meksikossa ja Turkissa lisääntymisasteluku oli enää 2,0, Marokossa 2,4, Etiopiassakin pudotus vuosien 1986 ja 2020 välillä oli 7,4 -> 4,2). Sekin on vielä totta että maahan jo muuttaneiden syntyvyys laskee hiljalleen kantaväestön alhaiselle tasolle. Maailmassa ei siis ole rajattomasti käytettävää työvoimaa. Ratkaisut tulee löytää muilla keinoin.
Myytti 18: Yleinen mielipide on kääntynyt maahanmuuttoa vastaan
Mielipidetutkimukset kertovat päinvastaista: maahanmuuttoon suhtaudutaan yhä positiivisemmin. Pääosa ihmisistä on varsin maltillisia asian suhteen. Mitä enemmän maahanmuuttoa ja ihmisten kanssakäymistä on, sitä vähäisemmiksi käyvät ennakkoluulot ja rasismi. Kirjassa toki nostetaan esiin edelleen eri maissa vaikuttava rasismi, joka kohdistuu yhtälailla maissa jo asuviin kuin uusiin tulokkaisiin. Kuitenkin avoin rasismi on nykyään paljon harvinaisempaa kuin vaikkapa 50 vuotta sitten, vaikka jotkut poliitikot sitä harjoittavatkin vain hieman peitellysti.
Lisää tietoa Hein de Haasin ja hänen kollegoidensa tutkimustyöstä löytyy hänen kotisivultaan sekä International Migration Instituten (IMI) -sivuilta:
Kirjoittaja: Lauri Jaakkola
Artikkeli on julkaistu aiemmin Laurinmaa-blogina 11.2.2025 ja sen uudelleen julkaisemiselle on saatu lupa.
