Niin kuin tuleva kypsyy menneessä niin lahoaa mennyt tulevaan Anna Ahmatova (1889–1966)
Juuri nyt eletään tuossa runoilija Anna Ahmatovan osoittamassa historiallisessa taitekohdassa. Tuleva hyvästelee mennyttä ja jättää sen taakseen, avatakseen teitä uusiin suuntiin. Ihmiskunta on kohdannut monia suuria mullistuksia vaikkapa siirtyessään keräilykulttuurista maanviljelyyn ja sittemmin teolliseen tuotantoon. Ihmiset ovat selvinneet niistä. Miksi emme selviäisi myös nyt? Olennaisinta nyt on koko planeetan suojeleminen omaan mahtiimme sisältyviltä vaaroilta. Talouskasvun ansiosta on voitu tuottaa paljon vaurautta. Se kuormittaa planeettamme ekologista tasapainoa lukemattomilla tavoilla.
Ihmiskunta on silmätysten teollisten yhteiskuntien tuottamien tuhoisien jätemäärien kanssa. Aineellisen vaurauden kielteisiä seurauksia ei ole kyllin ennakoitu. Saastuneet meret, järvet ja purot ympäröivät meitä. Vauraissa maissa kuten Suomessa olemme ulkoistaneet omaa kulutustamme muualle. Ruoan kulutuksen ympäristövaikutuksista 90 prosenttia kohdistuu maamme rajojen ulkopuolelle. Eläinlajit hupenevat kiihtyvää tahtia. WWF Living Planet 2020 raportti kertoo luonnon lisääntyvästä ahdingosta. Luontoa tuhotaan nyt nopeammin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa.
OECD varoittaa Suomea luontokadosta. Raportin mukaan Suomen tulee saattaa kunnianhimoiset ympäristötavoitteensa selkeiksi käytännön toimiksi. Nykyisellä toimintavauhdilla Suomi ei pysty saavuttamaan tavoitteitaan. Poliittisista linjauksista huolimatta tilanne ei ole parantunut. Jopa 48 prosenttia Suomen elinympäristöistä – erityisesti soista, metsistä ja ruohoalueista – luokiteltiin vuonna 2019 uhatuiksi. OECD:n mukaan Suomella on monia välineitä tavoitteidensa saavuttamiseksi. Suomen tulisi OECD:n mukaan myös sopia selkeä aikataulu turpeenkäytön lopettamiselle. (HS, 14.12.2021)
Miksi käytännön toimiin päästään edelleen kovin hitaasti, jos lainkaan? Brittiproffa Thomas Princen (2010, 18) tähdentää, ettei muutosten vaikeus johdu tehtävän kompleksisuudesta, ongelmien laajuudesta tai aiottujen toimien riskeistä. Vaikeus piilee siinä, että teollisessa yhteiskunnassa opittiin jatkuvaa talouskasvua pitämään normaalina. Sanoitamme nykyisyyttä entisin termein, tiedoin ja toivein. Nyt taloudessa tarvitaan harkintaa, säästäväisyyttä ja arkea ohjaavia periaatteita kestävyyden ja kohtuullisuuden vaalimiseksi. Sopeutuminen vuodenaikojen, säiden ja luonnon ehtoihin on eduksi. Hyvin voi olla se, mikä on vähemmän kuin se, mikä on mahdollisimman paljon. Kohtuus on kaunis ja tärkeä hyve.
Ekologista merkitystä vailla olevia toimia voi harrastaa rajattomasti. Näitä ovat muun muassa taide, rakkaus, demokratia, osallistuminen ja liikunta. Tarvitaan myös päästö- ja kulutusrajoituksia. Hyvinvoinnin lähteitä ei saa tuhota. On suojeltava luonnonvarojen uusiutumista ja vaalittava inhimillisiä resursseja. Hyvissä töissä ekologinen ja sosiaalinen yhdistyvät. Ihminen on parhaimmillaan auttaessaan itseään ja muita sekä toimiessaan luovasti ratkoessaan ongelmia.
Tarvitaan ”uusi normaali” elämän turvaamiseksi. (Princen 2010, 61–77). Vallitseva maailmankuva vaatii uudistamista siten, että tavoitamme elimelliset yhteydet luontoon, toisiin ihmisiin ja tekojemme seurauksiin.Kulutus- ja työkeskeisen yhteiskunnan muutoksessa on paneuduttava siihen, mitä ymmärrämme hyvinvoinnilla. Aineellinen vauraus ei ole sama asia kuin hyvinvointi. Nykyinen ymmärrys hyvinvoinnista – varallisuuden jatkuvana kasvuna – kaipaa kriittistä pohdintaa ja luovaa huolenpitoa. ”Kieli, ajattelu, havainnot ja systeemin rakenteet muotoutuvat sen mukaan, miten käsitämme todellisuuden ja maailman ympärillämme. Paradigmojen muutos on syvältä käyvä tapa muuttaa inhimillisiä systeemejä. Vaikeus piilee siinä, että paradigmat ovat tietoisuudeltamme enemmän tai vähemmän piilossa sisältäessään kulloinkin vallitsevan kulttuurin ”itsestään selvyyksiä”. Kestävä yhteiskunta tarvitsee edelleen tasavertaisuuden, demokratian ja yhdessä toimimisen ideat. Tarvitsemme tiedettä ja tekniikkaa ratkaisemaan monia ongelmia. Kestävä yhteiskunta vaatii myös kypsyyttä, myötätuntoa ja viisautta, Leena Helenius muistuttaa (2012, 50–61), ennen kaikkea niiltä, jotka ovat paljon vartijoita, millä tahansa elämän kentällä.
Ekososiaalisen sivistyksen arkinen hahmottaminen on vielä alullaan. Käynnissä on muutos talouskasvun yhteiskunnasta elämää ylläpitäväksi yhteiskunnaksi, joka tarjoaa rajattomat mahdollisuudet nauttia elämästä. Ekososiaalisessa sivistyksessä ihminen ymmärtää riippuvuutensa luonnosta ja muista ihmisistä. Talous on vuorovaikutusta luonnon kanssa, ja se tapahtuu sosiaalisissa suhteissa toisten ihmisten kanssa. Talous on raiteillaan silloin, kun se toimii ihmisoikeuksia kunnioittaen luonnon uusiutuvien resurssien rajoissa – lähellä ja kaukana.
Luonnon hallitsemisesta luontoriippuvuuden tunnistamiseen on Kate Raworthin kantava teema Donitsitaloustiede teoksessa (2018). Tavoitteena on ajanmukaistaa taloustiede avustamaan maapallon siivoamisessa. Tarvitaan yhteydet todellisiin kriiseihin kuten globaaliin eriarvoisuuteen ja ilmaston lämpenemiseen. Raworth kuljettaa lukijan ”sulautuvaan kansantalouteen” jossa talousjärjestelmä ymmärretään osaksi elollista luontoa. Se on uusi suuri avaus. Jospa taloustieteen voisikin aloittaa vakiintuneiden teorioiden sijaan ihmiskunnan pitkän aikavälin tavoitteista.Näin voisi kehittää taloutta koskevaa ajattelua, joka auttaisi meitä saavuttamaan luonnon huomioivat tavoitteet! Raworth kokoaa yhteen parhaita hahmoaan hakevia ajatuksia, joissa taloustiede 2020-luvun tarinana kulkee luonnon hallitsemisesta luontoriippuvuuden tunnistamiseen.
Joanna Macy (2009) katsoo elämää tulevien sukupolvien näkökulmasta ja osaltaan hahmottaa siirtymää talouskasvun yhteiskunnasta elämää ylläpitäväksi yhteiskunnaksi. Tietoisuus syvästä yhteydestä jälkeemme tuleviin ihmisiin innostaa jatkamaan ponnistelua ”suuren käänteen” aikaan saamiseksi. Mielenkumous on suuri kulttuurinen ja poliittinen murros. Macy rohkaisee tiedostamaan omaa ajattelua. Kunnioitus ja myötätunto omia kokemuksiamme kohtaan on tärkeä sisäinen voimavara. Muutokset edistyvät helpommin, jos voi tuntea kiitollisuutta elämästä. Se liittää meidät syvimpiin voimavaroihimme, joiden varassa voi levätä.
Myöhäiskapitalismin voimat kertovat meille koko ajan, että tarvitsemme enemmän tavaroita, enemmän rahaa, enemmän hyväksyntää, enemmän mukavuutta, enemmän viihdettä. Tästä syntyvä tyytymättömyys on syvällistä. Se tartuttaa ihmisiin pakon hankkia. Kiitollisuus on sen sijaan kumouksellista. Se auttaa meitä ymmärtämään, että olemme riittäviä ja tämän ymmärtäminen vapauttaa meidät. Voimme levätä syvimpien voimavarojen varassa, lähellä itseämme, siellä missä sielu elää”, Macy kertoo (s. 94).
Kohti uutta normaalia:
Siirtyminen kulutuskulttuurista kestävämmän kehityksen tielle on paras lahja, jonka nyt vallassa ja vielä voimissaan olevat sukupolvet voivat lapsilleen ja tuleville sukupolville turvata. Elinvoimainen luonto ja hyvinvoivat lapset muodostavat kantavan perustan viisaalle yhteiskunnalle, joka pitää huolta hyvinvointivaltion jatkuvasta kehittämisestä. Ekososiaalisen sivistyksen opiskelun ja kehittämisen tulisi kuulua niin lasten kuin aikuisten arkeen. Menneen hyvästelyyn ja tulevan hahmotteluun tarvitaan kaikki ihmiset.
Viestinnän professori Anu Kantolaa lainaten: ”Varsinaisesti muutokset syntyvät, kun suuresta huolesta tehdään arkipäiväinen kysymys, jota suuri enemmistö ryhtyy ratkomaan kärsivällisesti pienillä ideoilla ja välillä hyvinkin tylsillä ja arkipäiväisillä teoilla ja valinnoilla.”
- MARJATTA BARDY, isoäiti, kansalainen ja tutkimusprofessori eläkkeellä
KIRJALLISUUTTA
Helenius, L. (2012) Paradigman muutos kestävän elämäntavan ja kulttuurin pohjana. Teoksessa T. Helne ja T. Silvasti (toim.) Yhteyksien kirja. Etappeja ekososiaalisen hyvinvoinnin polulla.
Hyvinvoinnin seuraava erä, SITRA & DEMOS. HKI SKS. 2018, 43 – 145;
Kantola, Anu (2022) Mitä suurempi ongelma, sitä pienempiä tekoja se vaatii. Osallisuusmedia, tammikuu 6, 2022.
Klein, N. (2014) This Changes Everything. Capitalism vs. Climate. Allen Lane. an imprint of Penguin Books.
Lahti, V-M. (2018) toim. Hyvinvoinnin seuraava erä. Sitra & Demos. Helsinki
Macy, J. (2007) Maailma rakastajana ja minuutena. Keinoja maailmanlaajuisen ympäristökatastrofin torjumiseksi. Basam books Oy.
Princen, T. (2010) Treading Softly. Paths to Ecological Order. The MIT Press. Cambridge.
Raworth, K. (2018) DONITSITALOUSTIEDE. Seitsemän tapaa ajatella kuin 2000-luvun taloustieteilijä. Suom. Juha Pietiläinen. Terra Cognita.
WWF Living Planet 2020.
