Hyvä elämä on kaikkia ihmisiä yhdistävä päämäärä, johon pääseminen edellyttää riittävää elintasoa ja elämänlaatua. Jotta hyvä elämä olisi rajallisella maapallolla mahdollista mahdollisimman monelle, tarvitsemme tuotannon ja kuluttamisen kohtuullistamista. Mutta miten kohtuullisuus kannattaisi määritellä?

Suomessa monet elintasoon liittyvät kysymykset on jo ratkaistu. Ehkä siksi puolet suomalaisista kertoo pyrkivänsä nyt parantamaan elämänlaatuaan vähentämällä työntekoa ja kulutusta. [1] Toisaalta, Suomessa on edelleen myös riittävään elintasoon liittyvää puutetta, sillä toimeentulo-ongelmat koskettivat noin kahdeksaa prosenttia kotitalouksista vuonna 2023. [1,2]

Olisi oikeudenmukaista, että hyvän elämän mahdollisuuksia riittäisi ”tarpeeksi ja ikuisesti kaikille”, kuten Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksen mainoksissa painotettiin vuonna 2002. [3] Tämä tarkoittaisi hyvinvoinnin turvaamista sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla.

Kun maapallon rajat tulevat vastaan, on tieteen viesti selvä: tehokkuuden parantamista teknisten ratkaisujen avulla tarvitaan, mutta se ei yksin riitä. [4,5] Tarvitaan myös tuotannon ja kuluttamisen kohtuullistamista, jotta kaikille riittää tarpeeksi. [4,6,7,8,9] Kohtuulliseen elintasoon pyrkiminen on hyvän tulevaisuuden kannalta keskeistä, etenkin ylikuluttavissa vauraissa maissa, kuten Suomessa. [4,7–9,10]
Jokaisella ihmisellä tulisi olla mahdollisuus elintasoon, joka tyydyttää inhimilliset perustarpeet, kuten ruoan, juoman ja suojan saamisen. Elintason lisäksi hyvässä elämässä on kyse myös elämänlaadusta, joka perustuu aineettomiin asioihin, kuten sosiaalisiin suhteisiin, luottamukseen, vaikuttamismahdollisuuksiin ja elämäniloon. Siksi elämänlaadun kohentuminen on mahdollista, vaikka materiaalista elintasoa kohtuullistettaisiin kestävälle tasolle.

Mitä kohtuus tarkoittaa?

Vaikka kohtuus on tuttu klassinen hyve, on sen tarkka ja käytännöllinen määritteleminen haastavaa. Yleisellä tasolla voimme kuvailla kohtuutta puutteen ja ylenpalttisuuden välisenä tilana. Kohtuuden alueella tarpeet täyttyvät ilman ylenpalttisuutta, mikä edistää kestävää hyvinvointia (Kuva 1).

Kuva 1. Materiaalisen elintason ja kysynnän suhde; kohtuus on alue tarpeiden täyttymisen ja rajojen ylityksen välillä. Kuvaaja on käsitteellinen eikä perustu empiiriseen tutkimusaineistoon.

Kohtuuden määrittely vaatii tarpeiden erottelua haluista. Kaikille yhteisiä perustarpeita ovat esimerkiksi ruoka, juoma, suoja, terveys, sekä oikeus kouluttautumiseen, kulttuuriin ja sivistykseen. Halut puolestaan ovat toiveita tai mukavuuksia, jotka eivät ole välttämättömiä, mutta voivat lisätä esimerkiksi mukavuutta tai arvostusta. Kohtuuden näkökulmasta on tärkeää tunnistaa, milloin tarpeiden ja halujen kokonaisuus ylittää kestävät rajat ja alkaa vaikuttaa haitallisesti yksilöön, ympäristöön tai yhteiseen hyvään.

Kohtuus viittaa sen määrittelyyn, mikä on riittävästi ja mikä liikaa suhteessa sekä omiin että muiden tarpeisiin. Kohtuus ei ole pelkästään yksilön omien tarpeiden tyydyttämistä, vaan sen ymmärtämistä, missä määrin oma kulutus ja toiminta ovat kestäviä ja oikeutettuja myös laajemmin. Oma toiminta ei saisi mennä liiallisuuksiin, joka vahingoittaa toisia ihmisiä, yhteiskuntaa tai ympäröivää luontoa.

Kohtuullisuuden käsite on keskeinen kestävyydelle, sillä se ohjaa kulutuksen ja tarpeiden täyttämistä tasapainoon, jossa huomio kiinnittyy sekä omiin tarpeisiin että vaikutuksiin muihin.

Arjessa kohtuullisuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että juhlissa ihmiset yleensä ottavat kakkua vain sen verran, että sitä riittää varmasti kaikille vieraille. Näin kukaan ei jää ilman, mikä on reilua. Työpaikalla puolestaan keitämme kahvia vain sen verran kuin arvelemme juojia olevan, jotta kahvia ei menisi hukkaan. Kokoustilojen kohtuullinen käyttö puolestaan tarkoittaa, että ne varataan vain käytön ajaksi ja vapautetaan sen jälkeen muille. Kohtuullisuus tarkoittaa myös sitä, että jätämme tarjouskampanjan hyödyntämättä, jos emme tarvitse tuotetta oikeasti.

Nämä kohtuullisuuden ilmenemismuodot kunnioittavat sosiaalisia tai ympäristöllisiä rajoitteita itsekkään kulutuksen maksimoinnin sijaan. Kohtuullisuus määritellään aina suhteessa ympäröivään kontekstiin.

Lähtökohtana oikeudenmukainen inhimillisten perustarpeiden turvaaminen ja planeetan rajat

Slogan ”hyvinvointia kaikille kestävästi” voisi toimia hyvin kohtuullisuuden käsitteen avaamisessa. Kohtuullisuudessa on lopulta kyse siitä, kuinka hyvän elämän mahdollisuudet maapallolla turvataan kaikille – myös muille lajeille ihmisten lisäksi.

Inhimilliset perustarpeet ovat kaikille maailman ihmisille samoja. Niiden tyydyttyminen on välttämättömyys hyvälle ihmiselämälle ja siksi ensimmäinen prioriteetti, kun harkitaan kohtuullista resurssien jakoa maapallolla. On myös selvää, että planeetan resurssit ja luonnon sietokyky asettavat ultimaattisen katon kestävälle toiminnalle.

Koska planetaarisille rajoille on olemassa laskennallisia arvoja9, ne voivat konkretisoida kohtuuden käsitettä. Kohtuuteen onkin viitattu toteamalla sen tarkoittavan ”hyvinvointia kaikille planetaarisissa rajoissa”11. Tiivis kuvaus käsittää sekä puutteen välttämisen oikeudenmukaisesti (hyvinvointia kaikille) että elämää ylläpitävän perustan kunnioittamisen (planetaariset rajat).

Yksinkertaiset sloganit voivat olla hyödyllisiä, mutta tieteen ja päätöksenteon kannalta ne jättävät kuitenkin liikaa sanomatta. Tarvitaan käytännöllinen määritelmä, joka rajaa tarkasti mitä kohtuus on ja kuvaa tiiviisti sille ominaiset piirteet.

Perustellut tarpeet auttavat ymmärtämään riittävyyttä

Toiminnan ylä- ja alarajat sekä oikeudenmukaisuus eivät yksin riitä erottelemaan kohtuuden käsitettä esimerkiksi kestävästä kehityksestä. Kohtuuden käsitteelle onkin ominaista, että se keskittyy määrittelemään sitä, mikä on riittävää.

Esimerkiksi ranskalaisen professori Éloi Laurentin määritelmän mukaan kohtuus voidaan määritellä ”tilanteena, jossa rajallisia resursseja käytetään harkittujen tarpeiden tyydyttämiseen”.12 Oleellista Laurentin määritelmässä on huomion kiinnittäminen harkittuihin tai perusteltuihin tarpeisiin (reasoned needs), joka heijastelee tarpeiden erottamista haluista sekä riittävyyden määrittelyä.

Perustellut tarpeet viittaavat siihen, mikä on riittävästi tai liikaa suhteessa sekä omiin että muiden tarpeisiin. Kohtuullisuus on siksi aina määriteltävä suhteessa ympäröivään järjestelmään, ympäristöön ja yhteiskuntaan oikeudenmukaisuus huomioiden.

Kohtuullisuudessa on laajasti ajateltuna siis kyse kolmesta näkökulmasta. Kyse on nykyisen sukupolven sisäisestä oikeudenmukaisuudesta kaikkien elävien ihmisten kesken. Toisaalta kohtuullisuus käsittää myös sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden nyt elävien ja tulevien sukupolvien välillä. Kolmanneksi kohtuullisuudessa on kyse myös ihmisten ja muiden lajien välisestä yhteiselosta, jossa ekosysteemejä ja muita lajeja ei ajeta kadon kierteeseen.

Käytännöllisen kohtuuden määritelmän tulisi yhteiskunnassa myös olla sovellettavissa eri tasoilla ja sektoreilla, yksilöistä yrityksiin ja päättäjiin.

Edellä mainittujen kriteereiden perusteella olemme SISU-hankkeessa määritelleet aineelliseen elintasoon liittyvää kohtuullisuutta yhteiskunnassa näin:

Kohtuus on tila, jossa tarpeisiin vastataan ilman puutetta tai liiallisuutta, ja jossa toiminta pysyy luonnon kantokyvyn sekä yhteisön asettamien oikeudenmukaisten rajojen puitteissa.

Teemu Koskimäki (käsikirjoitus työn alla)
Kohtuus strategisen tutkimuksen kohteena

Tämä blogiteksti ei tarjoa lopullista ja tyhjentävää määritelmää kohtuullisuudelle, vaan kohtuuden määritteleminen SISU-hankkeessa jatkuu. Tämän blogikirjoituksen jälkeen kirjoitamme aiheesta tieteellisen artikkelin.

SISU-hankkeen tavoitteena on mahdollistaa ylikulutuksesta irtautuminen, ihmisten hyvinvoinnin parantaminen ja yhteiskunnan resilienssin lisääminen tulevien epävarmuuksien varalta. Avainkysymys on, kuinka Suomen oikeudenmukaista ja ripeää kestävyysmurrosta voitaisiin edistää tehokkaasti monitahoisella ja poikkisektorisella kohtuusratkaisujen toteuttamisella.

Kohtuusratkaisut ovat kriittisiä, sillä tulevaisuudessa talouskasvu voi olla hyvin rajallista, eikä sen irtikytkeminen ympäristöhaitoista pelkkien tehokkuustoimien avulla näytä toteutuvan tarvittavan nopeasti ja laajasti. [5,13,14] Tämän vuoksi SISU-hanke kehittää uutta tietoa ja menetelmiä, joiden avulla Suomi voisi hyödyntää kohtuuden täyttä potentiaalia oikeudenmukaisen vihreän murroksen ajurina.

Hankkeessamme tutkimme kohtuutta eri menetelmin, makrotaloudellisesta mallinnuksesta työpajoihin ja haastatteluihin. Yhteiskunnan ja talouden rakenteellisten muutosten lisäksi pyrimme ymmärtämään sitä, miten kohtuullisuus ilmenee arjessa (tai on ilmentymättä), niin kokemuksien kuin tekojenkin kautta. Hyvänä esimerkkinä tästä on Teija Makkosen haastattelututkimus, joka tutkii ikääntyvien miesten näkemyksiä kohtuullisuudesta ja kohtuuttomuudesta. Tästä ja muista tutkimustuloksista luvassa lisää seuraavissa blogiteksteissä!
Tervetuloa osaksi matkaamme kohti kohtuullisuuden ja kohtuusratkaisujen käsitteellistämistä!

Teksti: Teemu Koskimäki, Arto O. Salonen ja Aleksi Neuvonen

Kansikuva: Kristiina Korjonen-Kuusipuro.

Julkaistu aiemmin SISU tutkimushankkeen blogissa.

Lähteet:

  1. Mia Gertsch. Sadat köyhät saivat tarpeekseen hallituksen leikkauksista, ja osa haaveilee nyt jopa väkivallasta. Yle. 17. toukokuuta 2024. Luettu 10. syyskuuta 2024. https://yle.fi/aihe/a/20-10006626
  2. Tilastokeskus. 873 000 henkilöä köyhyys- tai syrjäytymisriskissä vuonna 2022 – Tilastokeskus. Tilastokeskus. 28. maaliskuuta 2024. Luettu 10. syyskuuta 2024. https://stat.fi/julkaisu/cln2vlqod3dee0bvz2nohmdt8
  3. Earth Charter Initiative Secretariat. An Earth Charter Guidebook for Teachers. Earth Charter International Secretariat; 2005.
  4. Jungell-Michelsson J, Heikkurinen P. Sufficiency: A systematic literature review. Ecological Economics. 2022;195:107380. https://doi.org/10.1016/j.ecolecon.2022.107380
  5. Vogel J, Hickel J. Is green growth happening? An empirical analysis of achieved versus Paris-compliant CO2–GDP decoupling in high-income countries. The Lancet Planetary Health. 2023;7(9). https://www.thelancet.com/journals/lanplh/article/PIIS2542-5196(23)00174-2/fulltext
  6. Iten T, Seidl I, Pütz M. Sufficiency policy: a definition, conceptual framework, and application to municipalities. Sustain Sci. 2024;19(5):1709-1734. https://doi.org/10.1007/s11625-024-01534-1
  7. IPCC. Climate Change 2022: Mitigation of Climate Change. Contribution of Working Group III to the Sixth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change [P.R. Shukla, J. Skea, R. Slade, A. Al Khourdajie, R. van Diemen, D. McCollum, M. Pathak, S. Some, P. Vyas, R. Fradera, M. Belkacemi, A. Hasija, G. Lisboa, S. Luz, J. Malley, (Eds.)]. Cambridge University Press; 2022. https://doi.org/10.1017/9781009157926
  8. Hickel J, Sullivan D. How much growth is required to achieve good lives for all? Insights from needs-based analysis. World Development Perspectives. 2024;35:100612. https://doi.org/10.1016/j.wdp.2024.100612
  9. Rockström J, Gupta J, Qin D, et al. Safe and just Earth system boundaries. Nature. 2023;619:102-111. https://doi.org/10.1038/s41586-023-06083-8
  10. Koskimäki T. Targeting socioeconomic transformations to achieve global sustainability. Ecological Economics. 2023;211:107871. https://doi.org/10.1016/j.ecolecon.2023.107871
  11. FULFILL. Fundamental Decarbonisation Through Sufficiency By Lifestyle Changes (FULFILL consortium). 2024. Luettu 6. syyskuuta 2024. https://fulfill-sufficiency.eu/suffiency/
  12. Laurent É. ToBe Project Deliverable D1.2: Sufficiency as a Confluence for Post-Growth Streams – Report on the Integrated Analysis of the Different Schools of Thought. Sciences Po; 2024.
  13. Haberl H, Wiedenhofer D, Virág D, et al. A systematic review of the evidence on decoupling of GDP, resource use and GHG emissions, part II: synthesizing the insights. Environmental Research Letters. 2020;15(6). https://doi.org/10.1088/1748-9326/ab842a ↩︎
  14. Vadén T, Lähde V, Majava A, Toivanen T, Eronen JT, Järvensivu P. Onnistunut irtikytkentä Suomessa? Alue ja Ympäristö. 2019;48(1):3-13. https://doi.org/10.30663/ay.76338