Hyvinvointialueiden alijäämän ennustetaan olevan vuonna 2023 yhteensä yli miljardi euroa. Alijäämä ei ole tullut yllätyksenä. Siihen on monia syitä. Valtionrahoitus hyvinvointialueille perustuu aluksi kuntien nettomenoihin eli menoista on vähennetty asiakasmaksut, myyntitulot ja erilaiset tuet, muun muassa valtion myöntämät koronatuet.
Koronatuet olivat tunnetusti runsaat, jolloin kuntien nettomenot jäivät paljon normaalitilannetta pienemmiksi. Korona synnytti myös hoitovelkaa, koska osa työntekijöistä keskittyi koronan hoitamiseen.
Sote-alan palkkojen korotukset ovat olleet myös ennakoitua suurempia, mikä sinänsä on ollut tarpeen alan vetovoiman kasvattamiseksi. Hyvinvointialueet ovat myös aloittaneet palkkojen harmonisoinnin kohti tehtäväryhmien ylimpiä palkkoja.
Työvoimapulan takia vuokratyövoiman käyttö on tullut kalliiksi, kun työvoimaa vuokraavat yritykset ovat käyttäneet tilannetta härskisti hyväkseen. Myös ostopalveluiden hintoja on korotettu reippaasti.
Valtionrahoitus on rakennettu siten, että palveluiden tarpeen kasvuun ei vastata täysimääräisesti, ei myöskään sote-alan muita aloja korkeampiin palkankorotuksiin. Epäonnistuneen rahoituslain seurauksena hyvinvointialueet on ajettu heti alijäämiin, joihin ne ovat reagoineet eri tavoin.
Palvelujen leikkaukset väärä tie
Monet alueet aikovat vähentää työntekijöitään ja leikata palveluitaan muun muassa lopettamalla terveysasemia ja vuodeosastoja. Oikeasti julkinen sektori kokonaisuutena ei tällöin yleensä säästä mitään, kun kunnilta jää vuokratulo saamatta ja tilat jäävät tyhjilleen tai ne saadaan kaupaksi alihintaan.
Myös palveluihin pääsyn kriteerejä ollaan tiukentamassa ja esimerkiksi ympärivuorokautista palveluasumista aiotaan vähentää. Kotihoidon käynnit vähenivät jo viisi prosenttia vuonna 2022.
Toisenlainen linja on valittu Vantaa-Keravalla, joka ei aio tehdä paniikkisäästöjä vaan anoo valtiolta lisärahoitusta. Tosin valtion budjetissa tähän tarkoitukseen on varattu yksi miljoona euroa.
Alueille on kyllä luvassa lisärahaa jälkikäteen, kun rahoitusta korjataan valtakunnan tasolla vastaamaan toteutuneita menoja. Lain mukaan alueiden on katettava alkuvuosien alijäämänsä vastaavilla ylijäämillä vuoden 2026 loppuun mennessä.
Nykyrahoituksella tähän pystyy harva alue. Silloin niitä uhkaa yhdistäminen toiseen alueeseen. Uhkaa ei kannata ottaa kovin vakavasti. Yhdistäminen vain lisäisi kuluja, kun tietojärjestelmiä ja palkkoja taas yhtenäistettäisiin. Sama koskee kaavailuja viiden ison hyvinvointialueen muodostamisesta.
Orpon hallitus leikkaa lisää
Orpon hallituksen ohjelma ei lupaa rahapulaan ratkaisua. Päinvastoin, hallituksen tavoitteena on, että sote-menoista saadaan karsituksi vuositasolla 1,4 miljardia euroa vuoteen 2027 mennessä. Tämän se aikoo varmistaa leikkaamalla alueiden jälkikäteisrahoitusta.
Orpon hallitus laskee sen varaan, että ihmiset alkavat käyttää omalla rahalla yksityisiä palveluita. Tässä tarkoituksessa hallitus on nostamassa yksityisen lääkärikäynnin kela-korvauksen 30 euroon. Kun käynti maksaa vähintäänkin toistasataa euroa, on selvää, että korotus hyödyttää lähinnä niitä hyväosaisia, jotka muutoinkin käyttävät yksityislääkäriä.
Hallitus suosii muutoinkin yksityissektoria edistämällä palveluseteleiden ja maksusitoumusten käyttöä. Palveluseteliasiakkaille sallitaan myös mahdollisuus käyttää omaa rahaa lisäpalvelun ostamiseen.
Hallitusohjelman mukaan kolmannen sektorin sote-alan toimijoiden avustuksia leikataan vuonna 2027 sata miljoonaa euroa, mikä vastaa neljäsosaa sote-alan järjestöjen saamista STEA-avustuksista. Nämä avustukset ovat monelle järjestölle elinehto.
Valtiovarainministeriö kontrolloi tiukasti
Valtiovarainministeriö ohjaa tarkoin hyvinvointialueiden toimintaa, myös niiden menoja. Alueiden pitää hyväksyttää investointisuunnitelmansa ministeriöissä ja investointeja varten ne tarvitsevat valtioneuvostolta lainanottovaltuuden.
Hyvinvointialueet ovat velvollisia vuokraamaan kuntien käytössä olleet sote-kiinteistöt kolmeksi vuodeksi käyttöönsä. Vuokrataso on ohjeistettu tiukasti. Kuntien on perittävä kiinteistöjen tekniselle arvolle eli jäljellä olevalle pääomalle kuuden prosentin tuotto. Kunnat siis velvoitetaan tuottamaan voittoa.
Tällä halutaan edistää yksityisten kiinteistöjen käyttöä. Kiinteistösijoittajat voivat sitten periä vähintään kuuden prosentin tuoton sijoittamalleen pääomalle. Lisäksi kuntien on vuonna 2026 yhtiöitettävä sote-kiinteistönsä, jos ne jatkavat niiden vuokraamista hyvinvointialueille.
Mikä ratkaisuksi hyvinvointialueiden ongelmiin?
Ratkaisu ei ole rahoituksen ja päätösvallan keskittäminen valtiovarainministeriöön vaan hajautetumpi päätöksenteko. Verotusoikeuden antaminen alueille antaisi niille todellista itsehallintoa.
Aluevero olisi pois valtion tuloverosta. Sen veropohjaan pitäisi lukea ansiotulojen lisäksi myös pääomatulot, joita tulisi verottaa samalla tavalla progressiivisesti. Alueiden välille tarvitaan tietysti verotulojen tasaus, koska veropohja vaihtelee huomattavasti.
Veron pitäisi kattaa mielellään alueiden kaikki kulut, jotta valtio ei pääse väliin säätelemään niiden rahoitusta samaan tapaan kuin kuntien rahoitusta. Tähän eivät kyllä valtiovarainministeriö ja EU ikinä suostu?
(Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Attac ry:n Hiekanjyvissä, 1/2023.)
Olli Savela on kansantalouden tilinpidon asiantuntija, joka on jäänyt eläkkeelle Tilastokeskuksesta. Hän on Keski-Uudenmaan aluevaltuuston ja hallituksen jäsen.
