Kirjoittaja: Tapani Köppä
Hyvinvointivaltiossa markkinatalouden ja julkisen vallan tasapaino turvaa talouselämän kehityksen ja kansalaisten tasavertaiset mahdollisuudet elämisen ehtoihin, erityisesti koulutuksella ja sosiaaliturvalla. On kuitenkin seikkoja, jotka tekevät kehityksen jatkumisesta epävarmaa. Suomi tarpoo hitaan talouskasvun uralla, eivätkä maailmantalouden uhkakuvat paranna viennistä riippuvan kansantalouden näkymiä. Identiteettipoliittinen jakautuminen ja vastakohtaisuuksien kärjistyminen murentavat yhteiskuntasopua.
Poliitikot ovat nostaneet talouskasvun kansakunnan ponnistusten ja uhrausten päätavoitteeksi, mutta epäilevien äänten paino on myös kasvussa. Kasvun keinoista ja päämääristä ei olla yhtä mieltä. Pohjoismaista hyvinvointivaltiota pidetään kuitenkin maailmassa tavoiteltavana sosioekonomisena järjestelmänä. Osuustoimintaa tarvitaan taloudellisen yhteistoiminnan organisointimallina täydentämään pohjoismaista hyvinvointivaltiota, luomaan alustaa kansalaisyhteiskunnan osallistumiselle nykyistä ponnekkaammin sosioekonomisen kehityksen jatkumiseen. Siihen suursijoittajamarkkinoiden ja valtiojohtoisen suunnittelun keinot eivät riitä.
Huomio yhdessätekemiseen
On aika kohdistaa huomio asioihin, joissa yhdessätekeminen toisi parempia tuloksia. Niihin kuuluu osuustoiminta. Siinä Suomi on hyvä. Monella toimialalla osuuskuntien markkinaosuudet ovat merkittäviä. Yhteiskuntapoliittisesti osuustoiminta kuitenkin viihtyy taka-alalla. Se on valitettavaa, koska samalla osuustoiminnan edustamat yleiset elinkeinonharjoittamisen periaatteet ja arvot jäävät keskustelun ulkopuolelle tai leimautuvat ryhmäkuntaisuudeksi. Osuustoiminnan tuntemisen ja osaamisen hyväksi on Suomessa kuitenkin tehty viime vuosina paljon. Yritysmuotoa opetetaan ammattioppilaitoksissa ja korkeakouluissa. Työ- ja elinkeinopalvelujen kehittämisessä on tarvetta tunnistaa piilevä kysyntä ja tarjota erityisesti nuorten yrittäjyyteen osuustoiminnallisia vaihtoehtoja.
Talouteen tarvitaan demokratiaa
Kuten meillä Suomessa, myös muissa Pohjoismaissa osuustoiminnalla on vahvat perinteet ja vakiintunut asema taloudellisen yhteistoiminnan muotona talouselämässä. Pohjoismaisen hyvinvointivaltion kehittämiseen nykyisessä taloudellisessa tilanteessa osuustoiminta tarjoaa tilaisuuden ylikansalliseen yhteistyöhön Pohjolassa. Tätä aihetta pohtii Pelle Dragstedt, tanskalainen kirjailija ja kansanedustaja, vasemmistopuolue Enhetslistenin puheenjohtaja. Hän väittää äskettäin suomennetussa kirjassaan, ettei valinta kapitalismin ja sosialismin välillä ole joko-tai-valinta. Dragstedtin mielestä kaikki yhteiskunnat ovat ”kapitalismia ja sosialismia yhdistäviä hybridejä”. Pohjoismaisissa yhteiskunnissa on monia sosialistisia piirteitä, kuten laaja julkinen palvelutuotanto ja vahva osuuskuntaliike. Talouden demokraattisia osia vahvistamalla ja laajentamalla voimme rakentaa uuden yhteistoiminnallisen win-win-talouden, joka palvelee suuren enemmistön eikä pelkästään pienen pääomaeliitin tarpeita. Markkinatalous kaipaa elinvoimaisuutensa säilyttämiseksi kriittistä uudelleenarviointia. Yhteistoimintakyky on yhtä tärkeä kuin kilpailukyky. Markkinatalouden evoluutiossa monimuotoisuus, lajien runsaus ja yhteisöjen toimivuus ovat paljon tärkeämpiä sopeutumiskeinoja kuin kasvu. Kokonaisuuden elinvoimaisuus on arvokkaampaa kuin kapea-alainen tuottavuus.
Pohjoismaiset osuustoimintamallit ovat veljeksiä
Dragstedtin keskustelualoite on varteenotettava. Osuustoiminnasta keskustelulle pohjoismainen hyvinvointivaltiokäsite tarjoaa oivallisen viitekehyksen. Vuoropuhelu ideologisten rajojen yli on tuttua ja käytännön yhteistoiminta sujuvaa. Perinteisesti osuustoiminnalla on Pohjolassa samankaltaiset järjestäytymisrakenteet: toimialajako kuluttaja- ja tuottajaosuustoimintaan. Osuuskunnat ovat tyypillisesti isoja ja jäsenkunnat suhteellisen homogeenisiä taloustarpeissaan. Pohjoismaiden osuustoimintayhteisöillä on myös hyvät keskinäiset yhteydet ja tottumusta yhteisiin hankinta- ja markkinointiratkaisuihin. Yhteiskunnallisesti vaativissa tehtävissä, joiden järjestämisessä puhutaan ”leveistä hartioista” kuten Suomessa Sote-alueet (hyvinvointialueet), pohjoismainen osuustoimintayhteistyö saattaisi avata yksityiselle sijoitusbisnekselle ja julkiselle byrokratialle kilpailukykyisen, käyttäjälähtöisen ratkaisuvaihtoehdon. Sairaaloiden ja terveysasemien käynnistäminen pohjoismaisena yhteistyönä Japanin kuluttajaosuustoiminnallisten sairaaloiden tapaan kävisi ajatusvoimisteluna esimerkiksi tällaisesta mahdollisuudesta. Myös monialaisten osuustoiminnallisten yhteisöjen tarvetta olisi kiinnostavaa selvittää yhteispohjoismaisesti uudenlaisissa tarpeissa, kuten esimerkiksi paikallisyhteisöjen kehittämishanketoiminnassa.
Kansa tulee ja tekee?
Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n parin vuoden takaisen kansalaisten käsityksiä talous- ja yhteiskuntajärjestelmistä koskeneen kyselytutkimuksen mukaan suomalaisten suhtautuminen markkinatalouteen on selvästi myönteisempi kuin mielikuvat kapitalismista tai liberalismista. EVA:n kyselyssä ihmiset suhtautuivat markkinatalouttakin myönteisemmin osuustoimintaan. Osuustoimintaan kielteisesti suhtautuvia oli vähän. Osuustoimintaliikkeen varhaishistorian poliittisiin rasitteisiin ja kahtiajakoon liittyneet ennakkoluulot on hylätty vanhentuneina. Suurten osuuskuntien uusiutuminen ja uudet pienyrittäjäosuuskunnat ovat vahvistaneet ja monipuolistaneet osuuskuntien mielikuvaa ja potentiaalia markkinataloudessa varteenotettavaksi muutosvoimaksi. Tätä tosiasiaa ei ole otettu todesta poliittisessa päätöksenteossa eikä julkisessa keskustelussa, puhumattakaan bisneseliitistä.
Suomen eduskunnassa kansanedustajat ovat muodostaneet osuustoimintaryhmän yli puoluerajojen. Pohjoismaiset yhteydet voisivat hyvin saada lisäarvoa parlamenttien välisestä osuustoiminnallisesta vuorovaikutuksesta edustajien kesken.
Vanhan oppikirjasanonnan mukaan osuustoimintaa on nimitetty ”hädän ja puutteen lapseksi”. Ajankohtainen talouden horjahtelu ja kriisialttius kiinnittävät pakosta huomion vallitsevan talousmallin haurauteen. Pohjoismainen hyvinvointivaltion malli on voimavara, jonka hyödyt voivat nykyisessä epävarmassa maailmantaloudessa vahvistaa Pohjolalle turvaa yhtenäisenä toimien. Osuustoiminnalle yhteisen tilannekuvan jakaminen voi avata mahdollisuuden profiilin nostamiseen talouden vakauttajana ja yhteisten etujen vaalijana.
Viitteitä:
Dragstedt, Pelle (2025), Pohjoismainen sosialismi – Kohti demokraattista taloutta. Vastapaino
Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA (2020), Analyysit. Arvo- ja asennetutkimukset 9.3.2020
Pestoff, Victor (2021), Co-production and Japanese Healthcare; Work Environment, Governance, Service Quality and Social Values. London & New York: Routledge.
Kirjoittaja toimii vierailevana tutkijana Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa, jossa hän ennen eläkkeelle siirtymistään toimi osuustoiminnan tutkimusjohtajana, professorina.
