Kun menin Bhutaniin ensimmäisen kerran yli kymmenen vuotta sitten, olin työskennellyt kehitysyhteistyötehtävissä eri puolilla maailmaa opetuksen ja koulutuksen kehittämisen parissa lähes kaksikymmentä vuotta. Kun näin miten Bhutanissa tuetaan kehitystä, huomasin, että Bhutan ei tarvitse kehitysapua. Meidän hyvin kehittyneillä mailla onkin opittavaa Bhutanin kestävään kehitykseen pohjaavasta kehityksen arvomaailmasta. Oivalsin, kuinka kehityshankkeiden yhteydessä viemme huomaamatta kulutuspainotteista arvomaailmaa, joka ei tue kestävää kehitystä.
Talouskasvu (Gross National Product, GNP) ei ole Bhutanin valtion tärkein kehitystavoite. Maan virallinen kehitystavoite on bruttokansanonnellisuus (Gross National Happiness, GNH). Kehityslinjaus syntyi Bhutanin liittyessä YK:n jäseneksi 70-luvun alussa. Ihmisten ja luonnon hyvinvointia tuetaan, alueen perinnettä arvostetaan ja vahva yhteisöllisyys tuo hyvinvointia ilman jatkuvan kulutuksen ja talouskasvun tarvetta.
Kehityslinjaus on toteutunut hyvin: vuoden 2018 lokakuun IPCC:n raportin julkistamisen yhteydessä Bhutan sai tunnustusta hiilinegatiivisuudesta. Bhutanin metsät sitovat enemmän hiilidioksidia, kuin mitä maan hiilipäästöt ovat. Valtion politiikassa ympäristönsuojelu ajaa lyhytnäköisten taloudellisten voittojen ohi. Bhutan ei myöskään ole WTO:n jäsen.
Bhutanin kehityslinjaus on saanut paljon huomiota maailmalla. Bruttokansanonnellisuus konferensseja on pidetty Brasiliassa, Kanadassa, Thaimaassa ja Bhutanissa vuodesta 2004.
Vuonna 2012 YK:ssa Bhutanin edustajat isännöivät 800 osallistujan Kohti uutta Kehitys Paradigmaa, Yhteisöllinen Onnellisuus -seminaaria. Sen lähtökohtana oli muuttaa nykyisiä järjestelmiä, jotka ylikuluttavat maapallon rajallisia resursseja tyydyttääkseen ihmisten rajattomia tarpeita. Vahvana ympäristö- ja ilmastomaana Bhutan kutsuttiin mukaan myös muun muassa YK:n Kestävän Kehityksen tavoitteiden (2015) valmisteluun.
Tekeillä olevassa väitöstutkimuksessani selvitän Bhutanin kestävän kehityksen periaatetta maan koulujen opetuksessa. Bhutanissa opettajat saavat koulutuskäsikirjaan pohjautuvan viikon perehdytyksen, kuinka huomioida eri oppiaineissa ympäristön hyvinvointi ja kestävä kehitys. Käsikirja sisältää harjoituksia ympäristöystävälliseen elämäntapaan. Esimerkiksi matematiikan tunnilla lasketaan sähkön kulutusta ja mietitään yhdessä säästämiskeinoja.
Tärkeä opetusmetodi on koulujen adoptoimien metsä- ja vesistöalueiden seuraaminen. Kouluissa edistetään jätteiden kierrätystä, kannustamalla oppilaita tuomaan pientä korvausta vastaan kotien kierrätysjätteet kouluun.
Opetuksen kokonaistavoitteena on kasvaa aidosti inhimilliseksi olennoksi; toteuttaa itseään täysin ja kykyjensä mukaan; ottaa huomioon toiset ihmiset; kehittää ekologista lukutaitoa; olla analyyttinen hahmottaessaan maailmaa ja elää vapaana ahneudesta ja suurisuuntaisista kulutustoiveista.
Puiden istutuspäivä Bhutanissa järjestetään vuosittain kaikille kansalaisille. Bhutanin kuningas Jigme Khesar Namgyal Wangchuck juhlistaa puiden istutuspäivän alkua. Tutkimusaineiston keruujaksolla olin Bhutanissa päivänä, jolloin autoilu oli kiellettyä, niinpä kävelin koululle, ja haastattelin henkilökuntaa. Vasta kello 18 jälkeen autoilu oli sallittua ja rehtori odotti ystävällisesti lähimmässä kahviossa, että pääsin hotellille pimenevässä illassa autolla.
Vesivoimalla tuotettu ilmastoystävällinen sähkö on Bhutanin suurin vientituote, joka tuo noin kolmanneksen maan vientituloista. Kestävän kehityksen elämäntapaan kuuluu Bhutanissa myös vähäinen lihankulutus. Lihaa on tuotu Intiasta ja tavoitteena on, että lihaa syödään vain kerran viikossa. Muutamia vuosia sitten Bhutanin parlamentissa käytiin tiukkaa keskustelua, voidaanko ensimmäinen teurastamo perustaa maahan.
Bhutanin päämisteri Lotay Tshering’n puhui syyskuussa 2019 YK:n yleiskokouksessa keskittyen ajankohtaisiin ilmasto- ja ympäristöongelmiin:
”Vahvistamme Bhutanin opetussuunnitelmaa käytännön ilmastonmuutos opetuksella. Näin jokaisesta oppilaasta tulee ilmastomuutoksen asiantuntija”.
- Päivi Ahonen tekee väitöskirjaa Oulun yliopistossa Bhutanin bruttokansanonnellisuus periaatteen toteutuksesta koulujen oppiaineissa.
