Perintöveron poiston hyödyt näyttävät epävarmoilta verrattuina veron ilmeisiin etuihin.
Sain alkuvuodesta perinnön. Yllätyin sen kevyestä verotuksesta. Perintö ei ollut suuri, mutta rikastuin silti tuntuvasti evääni räväyttämättä. Koska olen valmiiksi hyväosainen, kuten perijät usein, voisin perintöni turvin vähentää työntekoa tai lisätä kulutusta. Ensimmäinen vaihtoehto on turmioksi kansantaloudelle, jälkimmäinen maapallolle.
Perinnön ongelma meritokratiaan pyrkivän yhteiskunnan kannalta on juuri tämä: perintövarallisuus parantaa saajansa asemaa tämän tekemättä mitään. Siksi perintö on taloustieteen näkökulmasta hyvä verotuskohde, kuten taloustieteilijät ovat useasti todenneet (HS 26.1., 5.2.). Perintö myös kasvattaa varallisuuseroja, jotka ovat taloudellisen eriarvoisuuden suurin syy.
Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD suosittaakin perintöveroa taloudellisen tasa-arvon ja hyvinvointivaltion rahoituksen vahvistamiseksi. Kun joudumme vielä lisäämään puolustusmenoja, hyviä rahoituslähteitä todella tarvitaan.
Rikastuin evääni räväyttämättä
Liike-elämä ja poliittinen oikeisto – viimeksi pääministerin kasvutyöryhmä – esittävät kuitenkin perintöveron poistoa, jotta Suomen talous kasvaisi ja saisimme lisää pääomia tuottavuutta parantaviin investointeihin. Tutkimuksen valossa on epätodennäköistä, että veron poisto edistäisi näitä tavoitteita, kuten kasvutyöryhmän ainoa taloustieteilijä muistutti (STT 27.2.). Mitä tulee pääomiin, taloudesta löytyy lohkoja, joissa niitä riittää. Helsingin pörssin päälistan yhtiöt jakavat osinkoa vuosittain miljardikaupalla. Suomalaisten pankkitalletukset yltävät tällä hetkellä 110 miljardiin euroon. Näyttää siltä, että pääomia on, mutta ne eivät kaikilta osin ohjaudu oikein.
Ratkaisisiko perintöveron poisto ohjautumisongelman? Epäilen. Tilastojen mukaan se hyödyttäisi eniten väestön varakkainta kymmenesosaa suurimmissa kasvukeskuksissa. Joukkoon voi mahtua jokunen epäitsekäs, pelkkää kansantalouden parasta ajatteleva pääomasijoittaja. Niitä jokaista kohden lienee tusina kaltaistani perijää, joilla ei ole eväitä eikä halua ryhtyä enkelisijoittajiksi. Ruotsissa näkyy jo, että perintövarallisuuden kasautuminen hidastaa talouseliitin uusiutumista: perijöiden osuus rikkaimpien joukosta on siellä suurempi kuin Yhdysvalloissa.
Perintöveron poiston hyödyt näyttävät siis epävarmoilta verrattuina veron ilmeisiin etuihin.
Keksimme varmasti parempia keinoja ohjata pääomia tuottavasti. Startup-kenttä on ehdottanut, että pieni siivu työeläkerahastoista sijoitettaisiin suomalaisiin kasvuyrityksiin. Voisimme kehittää myös vapaaehtoisia sosiaalisen investoimisen malleja. Perustettakoon kotimaisiin kasvuyrityksiin sijoittava kansanrahasto, johon piensijoittajatkin voisivat osallistua. Esikuvia voi hakea historiasta: Suomen Kulttuurirahaston alkupääoma kerättiin kansalaiskeräyksellä 1930-luvulla. Yhteinen ponnistus valaisi tulevaisuususkoa.
(Artikkeli on julkaistu alun perin mielipidekirjoituksena Helsingin Sanomissa (4.3.25) otsikolla: ”Perintöni veron määrä oli yllätys, rikastuin evääni räväyttämättä”.)
Marja Ollila, DI, FM, perijä.
