Vaalikeskusteluista ja Ylen uutisista päätellen ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaaminen, esimerkiksi sen kestoa lyhentämällä, on oikeistoleirissä suosituin menoleikkauskohde. Välillä näyttää siltä, että pelkkä ansiosidonnaisen olemassaolo on joillekin suuri epäkohta sinänsä. Nyt tarjotaan rajua enimmäiskeston leikkausta 400 päivästä 200 päivään.
Keskustelu olisi enemmän asiapohjalla, jos uutisten katsojille, kuuntelijoille ja lukijoille kerrottaisiin mm. seuraavat tosiasiat:
1) Vähemmistö työttömyysturvan saajista saa ansiosidonnaista päivärahaa. Uusimpien tietojen mukaan ansiosidonnaisen osuus on 35–36 prosenttia. Jos luvuista poistetaan ne, jotka saavat soviteltua päivärahaa osa-aikatyöhön liittyen, osuus on vielä pienempi. Valtaosa työttömistä tai työvoimapalveluihin sijoitetuista saa pienempää peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea. Lisäksi on niitä, jotka odotusaikojen tai karenssien vuoksi eivät saa lainkaan päivärahaa.
2) Ansiosidonnaista saavien työttömyyskaudet ovat lyhyempiä kuin perusturvalla olevien. Vuositilastosta voidaan laskea, että viime vuonna ansiosidonnaista saavilla oli keskimäärin 109 päivää ansiosidonnaista, kun taas perusturvalla päivärahapäiviä oli keskimäärin 152 päivää saajaa kohden viime vuoden aikana.
3) Ansiosidonnaisen kestoa lyhennettiin jo Sipilän hallituksen aikana. Aikaisempi 500 päivän enimmäiskesto lyhennettiin 400 päivään, alle kolme vuotta työssä olleille 300 päivään vuoden 2017 alusta lähtien.
4) Pienehköllä osalla ansiosidonnaisen saajista enimmäispäivät täyttyvät. Vuoden 2021 tilaston mukaan yli 300 päivää ansiosidonnaista oli kertynyt noin 44 000 työttömälle. Niitä, joille ansiosidonnaisen päiviä oli kertynyt vähemmän, oli 273 000. Vuosittain ansiosidonnaisen enimmäispäivät täyttyvät 15 000–25 000 työttömälle suhdannetilanteesta riippuen. On selvää, että kaikissa ammateissa, kaikilla aloilla tai kaikilla paikkakunnilla työllistymismahdollisuudet eivät ole yhtä hyvät. Samoin kaikki ymmärtänevät, että yleinen suhdannetilanne vaikuttaa työttömyyden kestoon.
5) Ansiosidonnaisen päivärahan ansio-osa rahoitetaan työnantajien ja palkansaajien maksamilla työttömyysvakuutusmaksuilla sekä työttömyyskassojen jäsenmaksuilla. Ansiosidonnaisen keston lyhentäminen ei sellaisenaan tuo mitään säästöä valtion budjettiin. Todennäköisesti useimmissa tapauksissa se merkitsee työttömän putoamista perusturvalle, jonka seurauksena voi olla mm. valtion rahoittaman asumistuen tai toimeentulotuen tarpeen kasvu. Tämä on syytä ottaa huomioon, kun koko leikkauspuheen lähtökohtana on nimenomaan valtiontalouden epätasapaino ja velkaantuminen
Tutkimukset, joihin tässä keskustelussa vedotaan, kertovat lähinnä sen, että ansiosidonnaisen kestolla on joitakin vaikutuksia työttömän yksilökohtaiseen käyttäytymiseen. Työttömyysturvan pienentymisen tai katkeamisen uhka ymmärrettävästi ”aktivoi” työtöntä työnhaussa, ja jotkut saattavat onnistua työpaikan etsinnässä. Se ei kuitenkaan riitä todistamaan, että työttömyys näin kokonaisuudessaan vähentyisi tai että näin jopa syntyisi aivan uusia työpaikkoja.
Samalla kun tehdään laskelmia siitä, kuinka moni työtön näin kenties saa työpaikan hieman etuajassa, pitäisi laskea myös ne tapaukset, joissa ansiosidonnaiselta pudotaan pitkäksi aikaa perusturvalle. Jos työpaikkoja on rajatusti, ”aktivoitunut” työtön voi jopa viedä työpaikan joltakin toiselta työttömältä, ja puheet työllisyyden kasvusta ovat hataralla pohjalla. Puheet kymmenistä tuhansista uusista työpaikoista ovat lähinnä mielikuvitusta.
Pertti Honkanen, VTT, toimi johtavana tutkijana Kelan tutkimusosastolla.
