Olen joutunut hakemaan apua monilta eri tahoilta esimerkiksi silloin, kun lapseni kävi rippikoulun. Vie voimia, että pikkujuttujakin joutuu miettimään ja niiden pyörittämiseen menee aikaa. Ja tässä pitäisi opiskella, kirjoittaa lähihoitajaksi työmarkkinatuella opiskeleva 53-vuotias Paula. (Nimi on muutettu perheen yksityisyyden suojaamiseksi)
Olen 53-vuotias ja asun erityistä tukea tarvitsevan teinin kanssa kahdestaan. Olin 2015 vielä tavallinen palkansaaja. Silloin työpaikallani alkoivat yt-neuvottelut. Irtisanomiseni jälkeen olen ollut työttömänä ja tehnyt keikkatöitä. Nyt olen lähihoitajaopiskelija työmarkkinatuella. Toimeentulo on äärimmäisen niukkaa ja eri tukien hakeminen ja haaste selviämisestä uuvuttavat.
Työmarkkinatukea ei saa, jos saa liikaa palkkaa. Tästä syntyy edestakainen kierre, joka luo epävarmuutta ja jaksamisen haasteita. Kahtena kuukautena tuloni estivät työmarkkinatuen saamisen ja jouduin hakemaan toimeentulotukea. Se oli saman verran kuin olisin saanut työmarkkinatukea.
Työmarkkinatuki on 37,21 euroa päivältä. Sitä maksetaan viideltä päivältä viikossa. Lapsikorotus yhdestä alle 18-vuotiaasta lapsesta on 7,01 euroa päivässä. Lapsikorotukseen on ehdotettu 20 prosentin korotusta vuodeksi 2023. Työmarkkinatuen on todettu jäävän alle kohtuulliseen minimikulutukseen tarvittavan rahamäärän.
Köyhyys pitää kiireisenä
Olen viime aikoina joutunut hakemaan apua monilta eri tahoilta, esimerkiksi sen vuoksi, että lapseni kävi rippikoulun. Apua riparikuluihin hain diakoniasta, riparimaksun ja tilavuokran alennusta seurakunnalta ja juhla-asuun tukea Hope-järjestöstä.
Kun puhelin on tullut käyttöikänsä päähän, uuden hankinta on melkoinen urakka. Selvitin, että Sipilä-säätiö voisi tukea uuden puhelimen hankintaa. Tuota tukea haetaan diakoniatyön kautta. Opiskeluja varten sain tietokoneen seurakunnan kautta.
Kunnan sosiaalitoimi on auttanut joissain vaatehankinnoissa 40 eurolla, mutta ei esimerkiksi alusvaatehankinnoissa. Niissä ohjasivat diakonin pakeille. Lapsen harrastuskustannuksiin olen hakenut sosiaalitoimesta tukea, mutta harrastus oli ”vääränlainen” tuettavaksi.
Ruokaa olen hakenut roskalavaryhmästä.
Erilaisia menoja on tulossa, esimerkiksi henkilöllisyystodistukset ja lapsen ajokortti. Mietin, miten niistäkin selviän.
Monesta asiasta saa vääntää – vanhempi tarvitsisi vakautta ja turvaa
Olen tavannut perhetyöntekijää, istunut lapsen tukipalavereissa. Niin ja vammaistukea hakenut lapsestani. Mitä vielä? Tukea joutuu hakemaan monesta eri paikasta.
Miksi sain tietokoneen seurakunnalta enkä kunnalta? Miksei kunnan tai Kelan kautta suoraan keskitettyä tukea? Netistä osaan etsiä tietoa, mutta hakurumba vie valtavasti aikaa. Monesta asiasta saa vääntää. Se pistää miettimään, kuinka huonosti pitää mennä, että saa tarvitsemaansa tukea.
Voisiko sosiaalitoimen kanssa yhdessä täyttää lomakkeita? Mikseivät kaikki tuet, esimerkiksi matkatuet voisi olla samassa paketissa?
En koe, että olemme saaneet juuri sellaista tukea, mitä itse olisimme tarvinneet. Olisimme tarvinneet henkistä tukea. Kotonamme on käynyt ihmisiä eri tahoilta, mutta olisin toivonut, että meidät olisi kohdattu niin, että oikeasti halutaan auttaa. Yhteiskunnalta voisi tulla erityisesti vanhemmalle vakautta ja turvaa.
Köyhäksi leimatun oletetaan hoitavan asiansa huonosti
Olen huomannut, että jos henkilöllä on köyhän leima, oletetaan että hän hoitaa muutenkin asiansa huonosti. Olen joutunut todistelemaan perhetyöntekijöille esimerkiksi sitä, ettei minulla ole alkoholiongelmaa tai että nuoreen voi luottaa.
Ihmisiä ei pitäisi arvottaa sen mukaan, mikä on tulotilanne tai asumismuoto. Välillä on tuntunut, että tällaiset asiat vaikuttavat työntekijöiden suhtautumiseen.
Pikkujuttujenkin pyörittäminen vie valtavasti aikaa
Ongelmana näen tukitoimien sirpaleisuuden. Perhetyöntekijä kysyy, miten olemme tulleet toimeen, mutta ei tee asian eteen mitään.
Pikkujutut, joita joutuu miettimään, sekä aika ja jaksaminen, joita niiden pyörittämiseen menee, vievät voimia. Ja opiskella tässä pitäisi.
Mitä jos sairastuu? Normaalissa työssä voi jäädä sairauslomalle mutta entä työttömyystuella harjoittelussa?
(Artikkeli on aikaisemmin (17.1.23) julkaistu APN-FIN – Suomen köyhyyden vastaisen verkoston sivuilla.)
