Suomessa on hankalaa käydä keskusteluja yhteisistä ongelmista, mikä rapauttaa parhaitakin saavutuksia. Esimerkiksi Nokia oli matkapuhelimissa johtotähti, mutta koska yhtiön ilmiselviäkään virheitä ei osattu ajoissa tuoda rakentavan kriittisesti esille, niin Nokian johto jäi vinoutuneen kuplansa vangiksi, kunnes sen matkapuhelinten markkinaosuus lysähti globaalisti.
2000-luvun alussa Suomi oli maailmankuulu myös PISA-vertailussa ja klassisen musiikin alalla, mutta niissä ja muillkain sektoreilla on uhkaavaa taantumista, koska tarvittavia korjausliikkeitä ei ole kyetty yhdessä määrittelemään ja toteuttamaan ajoissa.
Suomeen tarvittaisiin viestintäkulttuurin kehittämistä, jossa ongelmat kohdataan ajoissa ja rakentavasti. Tarvitaan keskustelukulttuuria, jossa eri mieltä olevia ei nujerreta nurkkaan – ikään kuin vastakohtana vihapuheelle ja vaikenemiselle.
Miksi eri yhteisöjen ja ammattien aktiivit (kuten opettajat, arkkitehdit tai lääkärit) eivät voisi organisoida keskusteluryhmiä oman alansa kipupisteisiin? Niitä perustettaessa voi korostaa, että tarkoituksena on kehittää 2000-luvun Suomessa länsimaisen avoimen keskusteluperinteen parhaita puolia.
(Alla oleva ahahmotelma on tarkoitettu vain inspiraatiovirikkeeksi, jota pitää muokata omien tarpeidensa mukaisesti.)
Luonnostelma yhteisökeskustelun organisoimiseksi
Kuva: Scott Graham, Unsplash.
Suhteellisen tunnettu henkilö tekee mielipidekirjoitusmaisen artikkelin ryhmänsä merkittävästä ongelmasta. Sille on etsitty 1–2 pääkommentoijaa, joille teksti annetaan viikko etukäteen. Lisäksi sovitaan etukäteen 4–8 vapaaehtoisista sivukommentoijista.
1. päivänä toimitus julkaisee aloitteen ja valmiiksi kirjoitetut kaksi pääkommenttia.
2. päivänä julkaistaan muiden kommentoijien lyhyet artikkelit.
3. päivänä aloitteentekijän vastaukset kommentteihin, joka jälkeen avointa tai toimitettua nettikeskustelua.
Sen jälkeen mahdollisesti Zoomin avulla järjestetty loppupaneeli aloitteentekijän ja kahden pääkommentoijan kanssa. Haluttaessa sovitaan jatkokeskustelu rajatusta osa-alueesta.
Jos keskusteluprosessi onnistuu hyvin, niin siitä voisi tehdä suhteellisen pienellä vaivalla yhteenvedon, jonka avulla ongelmaa ja sen ratkaisuehdotuksia viedään eteenpäin.
Rahoitusvaihtoehtoja
Kun sisällön tuottavat yhteisön keskustelijat itse, niin keskustelun kevyeen toimittamiseen tarvitaan vain yksi vapaaehtoinen tai osapäiväisesti palkattu työntekijä.
Mikäli toiminta kasvaa ja vakiintuu, niin suurissa yhteisössä voi olla satoja ellei tuhansia, jotka olisivat valmiita maksamaan vähäisen kuukausittaisen maksun (noin 1,8–10 euroa/kk.).
Moniin ammattiryhmiin ja yhteisöihin kuuluu useita tuhansia tai kymmeniätuhansia ihmisiä. Esimerkiksi noin tuhannen jäsenen verkosto toisi jo noin 2000–5000 euron tulot kuukaudessa, joka riittäisi suurehkojen keskustelujen säännölliseen organisoimiseen.
Erilaisia ilmaisia nettikeskustelualustoja on jo valtava määrä, joita sopivasti yhdistelemällä voi muokata juuri omalle ryhmälle sopivimman.
Keskustelujen välillä olisi hyvä pitää vähintään kuusi viikkoa taukoa, jotta keskustelualustalle kehittyisi painoarvoa ja yhteisön jäsenillä olisi aikaa ja mielenkiintoa seurata sitä.
Hyvin hoidettuina tällaiset keskustelut voivat auttaa yhteisöä rakentavaan itsekritikkiin ja epäkohtien korjaamiseen.
Mikael Kallavuo, Osallisuus-media
