Suomen ruotsinkielisistä peräti kuusi prosenttia on muuttanut Ruotsiin vuosina 2000–2017. Kun muuttoliike on näinkin voimakas ja muuttajista vain puolet palaa Suomeen, niin se on aiheuttanut huolestumista kielivähemmistön tulevaisuudesta.
Muuttoa tutkineen ajatuspaja Magman tuoreen raportin mukaan:
”Uusimmat luvut osoittavat, että muuttovirrat Ruotsiin jatkuvat entiseen tapaan ja muutto on edelleen vilkasta. Ruotsinkielisten suomalaisten muuttoalttius oli kolmivuotisjaksolla 2015–2017 selvästi korkeinta koko 2000-luvulla.” (s. 79, ”Hjärnflykt eller inte? Del II” (Aivovuotoa vai ei? Osa II).
Raportin mukaan muuttoaallon taustalla on useita tekijöitä. Monille ruotsintaitoisille on ollut luontaista hyödyntää Ruotsin houkuttelevia työ- ja opiskelumarkkinoita. Myös Tukholman kansainvälisyys vetää puoleensa.
Nuorilla keskeinen syy muuttoon on ollut helppous päästä opiskelemaan Ruotsin korkeakouluissa aina vuoteen 2016 saakka.
Sosiaali- ja terveyskoulutuksen saaneilla muuton syynä on myös parempi palkka sekä vähemmän hierarkkinen työkulttuuri ja kannustava työympäristö palautteen antamisen ja tiimien suhteen. (s. 40, ”Hjärnflykt eller inte? Del II”.)
Toisaalta joillekin Suomen ”ahdas” ilmapiiri on ollut muuton syynä, osa ei ole tuntenut olevansa ”kotona” Suomessa ja osa taasen halusi ”pois suomen kielen vaikutuksesta”. Osa on kokenut Sipilän hallituksen toimien heikentäneen ruotsin kielen asemaa Suomessa.
Ruotsinkielisten kiihtyvä kaikkoaminen on nähtävänä signaalina, että Suomen vetovoimassa on vakavia puutteita, jotka tulisi nopeasti korjata.
Jotta aivovuoto saataisiin katkaistua, niin ehkä Suomessa tulisi päämäärätietoisemmin kilpailla työpaikkojen houkuttelevuudella, katkaista ”ahtaan” ilmapiirin kierre ja kehittää yleistä ilmapiiriä yhä positiivisempaan suuntaan.
- Mikael Kallavuo
