Kirjoittaja: Anni Marttinen
Yhdeksänkymmentäluvun huomattava tuottavuuden kasvu perustui luonnonvarojen häikäilemättömään hyödyntämiseen ja fossiilisten polttoaineiden laajamittaiseen käyttöön.
Jatkuva talouskasvu ei voi olla ratkaisu nykyisiin ongelmiin. 1900-luvun puolivälin merkittäviä tuottavuusloikkia ei voida enää toistaa.
Sitran hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila korosti tarvetta aktiiviselle kasvun tavoittelulle välittömästi (HS 6.2.). Hänen mukaansa hallitus on keskittynyt muiden kriisien hallintaan talouskasvun edistämisen sijaan.
1900-luvun huomattava tuottavuuden kasvu perustui luonnonvarojen häikäilemättömään hyödyntämiseen ja fossiilisten polttoaineiden laajamittaiseen käyttöön – toimintamalliin, jota ei voida enää soveltaa ilman kestämättömiä ympäristövaikutuksia. Ilmastonmuutoksen lisäksi myös luonnonvarojen hankinnan kasvavat kustannukset tarkoittavat, että niiden taloudellinen tuotto vähenee jatkuvasti.
Vallitsevan käsityksen mukaan köyhyyden poistaminen ja hyvän elämän takaaminen kaikille edellyttävät, että jokainen maa saavuttaa korkean tulotason kasvattamalla bruttokansantuloa asukasta kohden. Tämä vaatisi kuitenkin globaalin tuotannon ja luonnonvarojen käytön moninkertaistamista, mikä kiihdyttäisi ekologista kriisiä entisestään.
Teknologiaan uskovillekaan ei ole pelkästään hyviä uutisia. Teknologinen kehitys riippuu edelleen raaka-aineista, joita on louhittava ja kuljetettava, mukaan lukien harvinaiset mineraalit. Ilman tarkkaa sääntelyä ja rajoituksia teknologinen vallankumous voisi jopa vaarantaa Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamisen.
Lisäksi nykyinen talousjärjestelmä on rakennettu siten, että automaation ja tekoälyn tuomat tehokkuusparannukset todennäköisesti keskittävät vaurautta harvoille, supistavat työvoimaa ja heikentävät kysyntää taloudessa, kun koneet korvaavat ihmistyötä. Meille vakuutetaan, että teknologinen kehitys luo uusia työpaikkoja ja parantaa tuottavuutta, mutta edelleen on epävarmaa, milloin ja miten nämä muutokset vaikuttavat eri toimialoihin ja yhteiskuntaan laajemmin.
Anni Marttinen on ekonomisti ja ekologisen talouden väitöskirjatutkija.
Julkaistu aiemmin 5.3.2025 Helsingin Sanomien mielipideosastossa. Uudelleenjulkaisulle on saatu lupa.
