Julkaisemme Jouko Kajanojan osuvan ja kriittisen arvion Orpon hallituksen ohjelmasta viime kesäkuulta uusintana. Alla on haastattelu Jouko Kajanojan muokkaamana tekstinä.

Arvio Orpon hallituksen ohjelmasta 

Muutos on suuri, kun vuosikymmenten vasemmistolaisin hallitus vaihtuu viime vuosikymmenien oikeistolaisimpaan. Hallitusohjelmassa käydään perusteellisesti – 243 sivua – ja asiantuntevasti läpi yhteiskuntapolitiikan osa-alueita. Ohjelmassa on paljon ympäripyöreitä tavoitteita, mutta konkretiasta kertovat ohjelmaan sisältyvät tulevien ratkaisujen numerot ja leikkausten miljardit. 

Ohjelmaan sisältyy paljon kaikin puolin tarpeellista ja kannatettavaa. Se on hyvä muistaa kriittisiä näkökohtiani lukiessa. 

Luontosuhde 

Pyrkimys ekologiseen tasapainoon on nykyisin mielestäni tärkein arvioinnin kriteeri. Välittömästi vaikuttavinta olisi lisätä aineellisen kulutuksen verotusta ja ohjata veron tuotot ekologisten ongelmien ratkomiseen. Tässä kysymyksessä edellinen hallitus ei paljon edennyt ja uusi etenee vielä vähemmän. Ohjelmassa korostetaan talouskasvua, kuten edellinenkin hallitus teki. Se on vaarallista, ellei kasvun sisältöä ratkaisevasti muuteta ekologista tasapainoa säilyttävään suuntaan. Edellinen hallitus eteni ilmaston lämpenemisen jarruttamisessa ja fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämisessä. Uusi jarruttaa edellisen hallituksen linjaa, joka sekin oli toimenpiteiltään tarvittavan muutoksen kannalta riittämätön. 

Valtajärjestelmä 

Yhteiskunnan valtajärjestelmän muuttaminen kansanvaltaiseen suuntaan on mielestäni toiseksi tärkein kysymys, vaikka se on loistanut poissaolollaan yhteiskunnallisen keskustelun agendalta. On monta tapaa lisätä kansalaisvaikuttamista julkisessa hallinnossa. Nyt mennään päinvastaiseen suuntaan esimerkiksi vähentämällä luottamushenkilöiden osallistumista päätöksentekoon kunnallishallinnossa. On monta tapaa edistää kansalaistoimintaa. Hallitusohjelmassa kansalaistoimintaa vaikeutetaan vähentämällä sen rahoitusta. On paljon tapoja vaikuttaa mediaan, jossa nyt suuret yhtiöt voimistavat otettaan sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa. Ennen kaikkea voitaisiin edistää tuotantopäätösten kansanvaltaistamista lisäämällä yritys- ja työpaikkademokratiaa sekä tukemalla osuuskuntamuotoista yritystoimintaa ja yhteiskunnallista yrittämistä. Sekä edellinen että nykyinen hallitus ohittavat yhteiskunnallisen vallan kysymyksen. Uuden hallituksen ohjelma merkitsee markkinavetoisuuden lisäämistä, joka nykymuodossaan keskittää valtaa suuryrityksiin. 

Eriarvoisuus 

Kolmanneksi arvioin eriarvoisuuden kehitystä. Verotus on keskeinen keino kun pyritään vähentämään eriarvoisuutta. Edellinen hallitus ei sanottavasti puuttunut suurien tulojen ja omaisuuksien kasvuun ja uusi näyttää suojaavan niitä entistä enemmän. 

Edellinen hallitus paransi jonkin verran pienituloisten asemaa sosiaalisia tulonsiirtoja lisäämällä. Uusi toimii päinvastaiseen suuntaa. Se heikentää toimeentulotukea, asumistukea, työttömyysturvaa ja sairauspäiväraha. Hallitusohjelman lähes ainoa toimeentuloturvan parannus on ”järjestöjen, yhdistysten ja seurakuntien ruoka-aputyön tuen vakinaistaminen”. Hallitusohjelma todennäköisesti pidentää ruokajonoja. 

Hallitusohjelma nimeää suunnittelemansa suuren sosiaalipoliittisen uudistuksen yleistueksi. Yleistuen on tarkoitus koota sekava toimeentulojärjestelmä nykyistä selkeämmäksi. Hyvä niin, mutta kyseessä on lähinnä hallinnollinen parannus. Oleellista on, miten toimeentulojärjestelmän taso muuttuu. Hallitusohjelman yleisen linjan perusteella on pääteltävissä, että siitä tulee toimeentulojärjestelmää heikentävä. Niin kävi vastaavalle uudistukselle konservatiivisen hallituksen toteuttamana Britanniassa. 

Työllistäminen 

Hallitusohjelma rakentaa talouden työllistämisen varaan ja uskoo että työllistäminen tapahtuu työttömien toimeentuloa ja ay-liikettä heikentämällä. Tämä ihmiskuva perustuu siihen, että työttömät ja työttömyyden uhkaamat ihmiset oletetaan vastuuttomiksi ja kepillä ohjattaviksi. Vaihtoehtona on valita painopisteeksi mahdollistaminen. Se on työnhakijan osaamisen ja terveyden parantamista ja työllistämisen helpottamista. Tutkimukset kertovat, että työttömyysturvan heikentäminen lyhentää työttömyysjaksoja, mutta työttömyyttä vähentävä vaikutus on pieni ja johtaa helposti toimimattomiin työsuhteisiin. Tutkimusnäyttöä työttömiä ja työllistämistä tukevien toimenpiteiden myönteisistä vaikutuksista löytyy runsaasti.

Edellisen hallituksen merkittävin työvoimapoliittinen ratkaisu oli vuoden 2025 alusta lopullisesti toteutuva työvoimapolitiikan toimeenpanon siirto valtionhallinnolta kunnille. Se oli askel oikeaan suuntaan, mutta se oli vain hallinnon rakenteita koskeva muutos. Jos työvoimapolitiikan resursseja ei paranneta, hyöty jää vähäiseksi. Hyvää ei lupaa se, että hallitusohjelman mukaan vähennetään aktiivisen työvoimapolitiikan tärkeimmän välineen, palkkatuen määrärahoja. 

Edellinen hallitus oli melko passiivinen aktiivisen työllisyyspolitiikan edistämisessä. Näyttävintä oli osatyökykyisten työllistäminen perustamalla Työkanava Oy. Hallitusohjelman mukaan sen rahoitus puolitetaan. 

Työllisyyspolitiikan kannalta myönteisintä hallitusohjelmassa on koulutuksen vahvistamisen jatkaminen.

Julkisen velkaantumisen pysäyttäminen 

Uuden hallituksen puolueiden keskeisin yhteinen muutospyrkimys on julkisen velkaantumisen pysäyttäminen. Pyrkimys on kannatettava, kunhan sillä ei aiheuteta työttömyyden kasvua, joka puolestaan vähentäisi julkisen talouden tuloja ja lisäisi sen menoja. Olennaisinta on, miten velkaantumiseen puututaan. Hallitusohjelmassa painopiste on sosiaaliturvan ja sosiaali- ja terveyspalvelujen leikkauksissa noin kolmella miljardilla eurolla vuositasolla. Toinen vaihtoehto olisi ollut suurien tulojen ja omaisuuksien verottaminen, jolloin tasapainottamiseen olisivat osallistuneet ne, joilla on siihen eniten mahdollisuuksia. 

Velkaantumisen pysäyttämiseen, sosiaali- ja terveysturvan ylläpitoon ja ekologisen tasapainon tavoittelemiseen tarvitaan todennäköisesti myös keskituloisten verotuksen lisäämistä.

Hallitusohjelman kansainvälinen osuus 

Hallitusohjelmaa lopun kansainvälistä osuutta leimaa kansallinen itsekkyys ja militarismi kansainvälisen yhteistyön ja rauhan rakentamisen sijaan. Ukrainaa pitää monin tavoin tukea, jotta Venäjän aggressio ei osoittaudu onnistuneeksi. Venäjän aggression torjuntaa edistäisi Ukrainan tukemisen lisäksi kansainvälisen yhteistyön ja rauhan rakentamisen korostaminen.

Kansan tuki? 

Onko uuden hallitusohjelman viitoittamalle muutokselle kansan tuki? On sanottu, että ohjelma heijastaa vaaleissa voittaneiden puolueiden pyrkimyksiä. Asiaa pohdittaessa kannattaa muistaa, että kevään eduskuntavaaleissa edellisen hallituksen puolueet saivat enemmän ääniä kuin uuden hallituksen puolueet.

• VTT Jouko Kajanoja on sosiaalipolitiikan dosentti Helsingin yliopistossa ja toiminut muun muassa Kansaneläkelaitoksen yhteiskuntatutkimuksen päällikkönä. Hän on myös Vapaus valita toisin -yhdistyksen hallituksen jäsen.